No johan on markkinat!

Käsite - markkinat, markkinoiksihan kutsutaan myös noita telttakatosryppäitä myyntipöytineen, joita varsinkin kesätapahtumien kylkiäisenä nähdään jokaisessa peräkylässäkin.

Kaupan tekoon liittyvä markkinakäsite on perua vuosilta 1614-1617, jolloin Ruotsissa laadittiin kauppasääntö, joka jakoi kaupungit joko tapuli- tai maakaupungeiksi. Tapulikaupungit saivat käydä ulkomaankauppaa, joihin myös ulkomaalaisilla oli oikeus tulla tekemään kauppaa.

Maakaupungit olivat heiltä suljettuja. Nämä kaupungit saivat ostaa ulkomaantavaraa tapulikaupungeista, ja myydä niitä omalla maakunnallaan, sekä ostaa maalaistavaraa ja myydä se tapulikaupungeissa.

Muutoin oli siihen aikaan kauppatoiminta maaseudulla kielletty, paitsi määräaikaisilla markkinoilla ja määrätyillä paikoilla.

Lakien rikkomuksista seurasi ankarat rangaistukset. Kirkollisissa asioissa oli sama tiukka linja, jossa hyväksyttiin vain protestanttinen uskonto.

Upsalan kokouksessa v.1617 julkaistussa asetuksessa määrättiin rangaistus katolilaisuuteen kääntymisestä samaksi kuin tehtäisiin perinnöttömäksi tai kuin maastakarkoitus!

Tuo kyseinen laki aiheutti sen, että Kymijoenvesistön itäpuolisesta ortodoksiväestöstämme pakeni tuhansia ihmisiä kauas Venäjälle, nykyisen Verin alueelle.

Markkinoista puhuttaessa, vain aatelisilla oli oikeus ulkomaankauppaan. Siihen aikaan ylempi aatelisto täyttikin valtioneuvoston ja hallinnon korkeimmat virat.

Tämä aatelisluokka oli hyvin rikas. Heillä oli yleensä komeat rakennukset pääkaupungissa, ja mahtavat maatilat maaseudulla. Jotkut kreivit ja vapaaherrat elivätkin kuin pikkuruhtinaat.

Kustaa II Aadolf palkitsi heitä runsaasti läänityksiä antamalla ja tiloja lahjoittamalla.

Useat aatelisten talot olivat laajentuneet kartanoiksi, joissa työvelvolliset alustalaiset suorittivat kartanon työt. Osa papistoa oli myös varakasta väkeä.

Piispoilla ja enimmillä tuomiokapitulin jäsenistä oli hyvät tulot. Monet rannikkoseudun papit harjoittivat liike-elämääkin, pitäen omia laivoja. Joilla he lähettivät tavaroita kaupunkeihin kaupiteltavaksi.

Mutta talonpoikia rasittivat suuret verot ja yksipuolinen aatelisvalta. Sotaväenotot painoivat myös ankarana taakkana. Monet kauppaa ja muita elinkeinoja rajoittavat määräykset olivat myös haitallisia talonpojille.

Suuremmissa kaupungeissa varakkaat porvarit olivat enemistöltään ulkomaalaisia. Maaseutukaupunkien porvarit olivat pääosin kotimaisia, mutta eivät juuri pystyneet rikastumaan heille epäedullisten kauppasäädösten vuoksi.

Aatelisto oli siis maamme rikkain ja vaikutusvaltaisin sääty. Läänityksien ja kartanoiden lisäksi he omistivat mahtavia taloja Tukholmassa ja Tallinnassa.

URPO MANNINENJämsä, Jämsänkoski

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu