Korona vallan välineenä?

Ilari Kotimäki

Koronapandemia on 2000-luvun tuhoisin katastrofi. Moni on valmis vakuuttelemaan, että koronaviruksen aiheuttaman taudin covid-19 takana ei ole luonto, vaan laboratorio. Covid-19 tulee sanoista corona, virus ja disease.

Meidän on pystyttävä tunnustamaan tosiasiat voidaksemme nujertaa tämän kaikkia yhteiskunnan osa-alueita uhkaavan vihollisen.

Suomen korona-taru on ennen kaikkea taistelua vallasta. Siitä että presidentti uskalsi ottaa kantaa koko kansaa uhkaavaan kriisiin, ei tietyissä piireissä pidetty ja maa oli ajautumassa perustuslailliseen ongelmaan.

Suomea on kehuttu koronan hoidosta ja mittarina on pidetty kuolleiden määrää. Tulos olisi ollut kuitenkin huomattavasti vielä parempi, jos varsinaista vääntöä luottamusmies- ja virkamieshallinnon välillä ei olisi tarvinnut nähdä.

Usein on vakuuteltu, että luottamusjohto pysyköön lestissään. Korona teki kuitenkin poikkeuksen. Ruotsi kaatui koronan hoidossa valtion johtavan epidemiologin Anders Tegnellin jääräpäiseen laumaimmuniteettiin perustuvaan strategiaan.

Hassua, mutta juuri tämä Tegnellin ajatus on Suomessakin ollut tavoiteltu toimintamalli koronan hoidossa, vaikkei sitä nyt jälkikäteen kukaan uskalla tunnustaa.

THL:n professori Mika Salminen on väheksynyt koronan tukahduttamispyrkimyksiä todeten haastattelussa 28.4.: Ettei tavoite ole sairastuttaa ketään, mutta ”pitää ymmärtää, että osan sairastuminen on väistämätön kehitys epidemiassa”.

Juuri THL:n Salmisen ja ylilääkäri Taneli Puumalaisen arviointien perusteella Suomen koronan hoito ei ollut hallinnassa.

Kun tähän lisätään STM:n ylijohtaja Päivi Sillanaukeen epäloogisuus lausunnoissaan ja päätöksenteossaan sekä julkinen riitely uuden kansliapäällikön Kirsi Varhilan kanssa ja kun vielä sosiaali- ja terveysministeri Anna-Kaisa Pekonen oli voimaton johtavien viranhaltijoiden kiistoissa ja annettuaan ristiriitaiset lausumat koronan suojavälineiden ympärillä, niin ei ollut suunnaton ihme, että tämä silotti 34-vuotiaan pääministerin Sanna Marinin kansan suosioon ja sellaiseen valtaan, mitä pääministerillä Suomessa harvoin on.

On paradoksi, että juuri nyt Sanna Marin lomaillessa kiihtyvästä Suomen koronasta vastaavat, ketkäs muutkaan kuin, STM:n kansliapäällikkö Kirsi Varhila, THL:n professori Mika Salminen ja ylilääkäri Taneli Puumalainen!

Olimmepa mitä mieltä tahansa Sanna Marinin julkisuustempuista, niin verbaalinen koronapääministerimme on omalla tasollaan valtioneuvoston jäsenten keskuudessa, eivätkä poliittisin perustein valitut ministeriöiden johtavat viranhaltijat pysty tällä hetkellä horjuttamaan Marinin asemaa.

Marinin nousu valtaan ei kunnioita kokemusta, vaan antaa selkeän kuvan Suomen poliittisen eliitin tasosta. Eipä näköpiirissä ole, presidentti Sauli Niinistöä lukuun ottamatta, valtiomiestasoisia päättäjiä. Tämä tarkoittaa sukupolvenvaihdosta ja uusia tuulia koko Suomen päätäntäkulttuurissa.

Korona on sekoittanut Suomen ja politiikka on keskittynyt arvioimaan, mikä vaikutus keskustan Oulussa 5.9. valittavalla puheenjohtajalla on puolueen kannatukseen. Jo kahden viikon kuluttua SDP pitää puoluekokouksensa Marinin kotikaupungissa Tampereella. Antti Rinne luopuu ja Marin valitaan uudeksi puheenjohtajaksi. Mutta miksei kukaan sano ääneen, että SDP:n uudella valittavalla ensimmäisellä varapuheenjohtajalla tulee olemaan ennen näkemätön valta Suomen politiikassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu