Monikulttuurisuus on suuri haaste

Opetusministeri Henna Virkkunen pohtii mahdollisuutta, että tuntijaon uudistuksessa oman uskonnon opetus korvautuisi kaikille yhteisellä uskontotiedolla. Pohdinta laukaisi kiivaan keskustelun internet-sivustoilla. Myös Suomen uskonnonopettajain liitto antoi lomakaudesta huolimatta pikaisen kannanoton nykymallin puolesta.

Koska opetusministeri tuli aloittaneeksi uskontoa koskevan keskustelun, haluan muistuttaa heti uskontodialogin tutkimuksen näkökulmasta. Se kallistaa vaakakupin oman uskonnon opetuksen eduksi.

Ensinnäkin on ilmeistä, että monikulttuurinen yhteiskunta edellyttää kykyä toisinuskovien kohtaamiseen. Kansalaisille on jo peruskoulussa annettava riittävät tiedolliset ja taidolliset valmiudet vuoropuheluun.

Uskontodialogi on kuitenkin mahdollista vain, jos tuntee oman perinteensä. Siksi koululaisten on saatava tutustua ensiksi oman uskontonsa peruskertomuksiin, sitten muiden. Oman uskonnon opetus mahdollistaa katsomuksellisen identiteetin kypsymisen, aivan kuten oman äidinkielen opetus mahdollistaa kulttuurisen ja kielellisen identeetin muodostumisen.

Toiseksi, yhteinen uskontotieto tulisi todennäköisesti heijastelemaan maallistunutta näkökulmaa ja uhkaisi siten marginalisoida uskonnolliset itseymmärrykset. Tällainen ratkaisu olisi äärimmäisen epäajanmukainen. Viime aikoina on nimittäin kasvanut tietoisuus siitä, että aidosti monikulttuurinen ja -uskontoinen yhteiskunta ei voi rakentua yksinomaan maallistuneen länsimaisen kulttuurin ihanteiden varaan.

Miljoonien muslimien asettuminen Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan on synnyttänyt vilkkaan teoreettisen keskustelun monikulttuurisen yhteiskunnan luonteesta. Vanhoja kantoja on jouduttu tarkistamaan. Merkittävät aikalaisfilosofit kuten kanadalainen Charles Taylor ja saksalainen Jürgen Habermas ovat argumentoineet sen puolesta, että avoimen yhteiskunnan tulee ottaa uudella tavalla vakavasti uskonnolliset identiteetit.

Jos Suomessa siirryttäisiin mukamas neutraaliin uskontotietoon, ratkaisu olisi vastoin uusimpia oivalluksia monikulttuurisuudesta. Vaikuttaakin siltä, että meillä ei tiedosteta, miten ajanmukainen nykyinen oman uskonnon opetuksen malli on.

Kolmas ilmeinen ongelma on se, että yhteinen uskontotieto tulisi olemaan perin tietopuolinen oppiaine. Koulussa ei tarvita kuitenkaan lisää tietoa vaan enemmän tilaa keskustelulle.

Nykymuotoinen uskonnonopetus tarjoaa oppilaalle mahdollisuuden peilata omia ajatuksiaan paitsi omaan perinteeseensä myös muihin katsomuksiin.

Nykyiset opetussuunnitelmat määrittelevät uskonnonopetuksen tavoitteeksi, että oppilas saa rakennusaineita identiteetin ja maailmankatsomuksen rakentamiseen. Kyse ei ole vain tiedosta, sillä opetussuunnitelman perusteissa puhutaan myös taidoista sekä kokemuksista.

Nykylinjaus on viisas, eikä sitä ole syytä muuttaa. Tietoa toki tarvitaan, mutta ei tiedon sirpaleita vaan merkityksellistä tietoa kokonaisvaltaisissa kehyksissä.

Opettajalta vaaditaan paljon viisautta ja kypsyyttä, jotta hän pystyy opastamaan oppilaitaan selvään mutta avoimeen uskonnolliseen identiteettiin. Helpompaa olisi opettaa isolle ryhmälle ulkokohtaista uskontotietoa ja kuvitella sen yksistään riittävän. Yhteiskuntarauha on kuitenkin sen verran tärkeä asia, että sen eteen on nähtävä vaivaa.

Koulutusjärjestelmä ei voi suhtautua välinpitämättömästi oppilaiden uskonnollisiin identiteetteihin aikana, jonka suurimpiin haasteisiin kuuluu uskontojen kohtaaminen. Esimerkiksi islam on pysyvä osa suomalaista yhteiskuntaa. Siksi uskonnonopetuksen mahdollisuuksia tulee vahvistaa eikä heikentää.

Opetussuunnitelman uudistuksessa tulisikin kiinnittää huomio siihen, miten eri uskontojen ja ideologioiden näkökulma voitaisiin tuoda läpäisyperiaatteella kaikkeen opetukseen. Vain siten voidaan kasvaa ymmärtämään, että useimmissa kulttuureissa uskonto ei ole yksi muista eriytettävissä oleva elämänalue vaan kaiken toiminnan ja ajattelun perusta.

Mikään ei myöskään estä järjestämästä oman uskonnon opetusta siten, että eri uskontoryhmät tuotaisiin opettajiensa johdolla säännöllisesti yhteen pohtimaan elämän suuria kysymyksiä eri näkökulmista.

JYRI KOMULAINEN uskonnondidaktiikan lehtori dogmatiikan dosentti Helsingin yliopisto

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu