Mielipide: Vanhempien, päiväkotien ja koulujen voima on yhteistyössä

Hanna-Kaisa Pekkarinen, Merja Hautakangas, Mika Risku, Satu Perälä-Littunen, Tuija Ukskoski

Suomessa päiväkotien, koulujen ja vanhempien välinen yhteistyö on vahvana velvoitteena opetussuunnitelmien perusteissa. Suomalaiseen tapaan koulutuksen järjestäjillä on suuri autonomia, miten tätä yhteistyötä tehdään, kunhan noudatetaan säädöksien henkeä ja velvoitteita.

Yhteistyö on osa kunnallista poliittista järjestelmää. Suomalaisille sivistys- ja opetuslautakunnille on tyypillistä, että niiden jäsenten omia lapsia on päiväkoti- ja kouluiässä.

Tämä järjestelmä myös määrittää ja viime kädessä hyväksyy, miten päiväkodit ja oppilaitokset arjessa yhteistyötä vanhempien kanssa toteuttavat.

Tätä arjen työtä tukemaan ja kehittämään luotiin Jyväskylän päiväkotien ja koulujen vanhempien ja vanhempainyhdistysten yhteinen Jyväskylän vanhempainfoorumi. Kyseessä on vanhempien tarpeesta syntynyt tapa kehittää kansalaistoimintaan perustuvaa kodin ja päiväkodin/ koulun yhteistyötä.

Vastaavanlaisia hankkeita on myös muualla Suomessa ja maailmalla. Haetaan tapoja päiväkotien ja koulujen sekä vanhempien yhteistyöhön arjessa.

Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnalla on ollut ilo olla Jyväskylän vanhempainfoorumin ja kaupungin mukana kehittämässä tätä toimintaa sekä oppimassa, miksi tällainen yhteistyö on tärkeää ja miten sitä voitaisiin paremmin tukea.

Ongelmaperustainen yhteistyö ei luo rakentavaa perustaa.

Vanhemmat nimeävät kodin ja koulun välisen yhteistyön yhdeksi itselleen tärkeimmistä kehityskohteista.

Jyväskylän yliopiston Koulutusjohtamisen instituutin perinteisen kesäseminaarin, johon osallistui yli kolmen sadan ihmisen joukko alan eri edustajia, yksi yhteisistä linjauksista korosti päiväkotien ja koulujen perustehtävän laajentamista koko perheen tarpeet huomioivaksi.

Tämän nähtiin edellyttävän opettajuudelta ja koulutusjohtajuudelta entistä vahvempia vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden taitoja.

On tärkeää, että vanhemmat pääsevät kertomaan ajatuksiaan kodin ja koulun yhteistyön kehittämiseksi avoimesti kasvokkain säännöllisissä kohtaamisissa. On löydettävä myönteisiä lähtökohtia ja näkökulmia.

Ongelmaperustainen yhteistyö ei luo rakentavaa perustaa. Keskiöön on saatava oma lapsi.

Tutkimusten mukaan vanhemmat toivovat erityisesti erilaisten sosiaalisten käytäntöjen ja tapojen konkreettisen merkitysten pohtimista ja henkilökohtaisia tarinoita. Lisäksi vanhemmat kaipaavat muiden vanhempien kokemuksia.

On ollut ilo huomata, miten viime vuosina sekä vanhempien että koulun moniammatillisen henkilöstön asenteet ovat muuttuneet.

Myönteinen palaute oppilaalle esimerkiksi Wilma -merkintöjen, sanallisten arviointien, kouluhenkilöstön ja vanhempien henkilökohtaisten kohtaamisten kautta on tuonut näkyväksi vanhemmille lapsen edistymistä koulussa.

Myönteinen palaute vahvistaa oppilaan ja hänen vanhempiensa käsitystä lapsesta oppijana ja sosiaalisen yhteisön jäsenenä.

Lapsen vahvuuksiin ja myönteisiin oppimiskokemuksiin perustuva tutkimus on kehittämässä uusia yhteistyön muotoja sekä tuomassa näkyväksi lapsen osaamista, mitä vanhemmat ovatkin toivoneet. Tämä tukee myös lapsen omaa käsitystä kyvystä oppia, mikä on olennainen osa lapsen oppimismotivaation ja hyvinvoinnin perustaa.

Päiväkotien johtajat, rehtorit ja muut kasvatus- ja koulutusalan toimijat sekä tutkijat ja opiskelijat ovat keskeisessä roolissa, kun kodin ja koulun yhteistyön käytänteitä rakennetaan ja yhteisöllistä toimintakulttuuria kehitetään yhdessä vanhempien kanssa.

Opetussuunnitelmien perusteet edellyttävät päiväkodeilta ja kouluilta ennakoivaa ja aktiivista oppilaiden ja vanhempien osallisuuden rakenteiden, prosessien ja käytänteiden kehittämistä.

Tutkimustulosten mukaan kodin ja koulun yhteistyö tukee lapsen oppimista ja edistää kouluyhteisön kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kouluviihtyvyyttä, ja lasten ja nuorten kotoa saama tuki edistää heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan.

Kodin ja koulun yhteistyön merkityksen on koronaviruksen aiheuttama tilanne välillä kipeästikin tuonut esille.

Me kirjoittajat edustamme monipuolisesti Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekuntaa koulutusjohtajuuden, opettajankoulutuksen, varhaiskasvatuksen sekä kodin ja koulun yhteistyön näkökulmia.

Kirjoittajista Pekkarinen, Hautakangas ja Ukskoski ovat yliopistonopettajia, Risku koulutusjohtamisen instituutin esimies ja Perälä-Littunen tutkimuskoordinaattori Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa.

Teksti liittyy Jyväskylän vanhempainfoorumi ry:n ja Keski-Suomen LAPE-muutosohjelman vanhemmuutta käsittelevään kirjoitussarjaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.