Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Nimellä Pekka Mervola: Miksi hamuamme väestönkasvua?

Pekka Mervola

Pekka Mervola

Suomen väkiluku oli viime vuoden viimeisenä päivänä 5 533 793 ihmistä. Vuoden 2020 aikana maamme väkiluku kasvoi 8 501 henkilöllä eli kasvu oli 0,2 prosenttia.

Suomen väestönkasvun hiipuminen on huolestuttanut päättävässä asemassa olevia ja mielipidevaikuttajia. On käyty keskustelua siitä, miksi nuorten aikuisten ikäluokat eivät halua enempää lapsia. Ja on puhuttu paljon työperäisin maahanmuuton välttämättömyydestä.

Heinäkuun alussa Helsingin Sanomat kertoi etusivun suurena pääuutisena: ”Suomeen syntyy lapsia nyt yllättävän paljon”. Sisäsivulla aukeaman suuruinen juttu iloitsi, että vauvabuumi on voimissaan.

Väestötilastoja on laadittu vuodesta 1749 lähtien. Silloin Suomessa asui 410 400 ihmistä.

Noiden tilastoitujen 271 vuoden aikana vain kuutena melko lyhyenä ajanjaksona Suomen väkimäärä on laskenut. Suurin väestöromahdus koettiin nälkävuonna 1868, jolloin väestön määrä väheni 96 000 ihmisellä.

Muut viisi väestömäärän laskun ajanjaksoa ovat Suomen sota 1808–09, koleravuodet 1830-luvulla, sisällissota 1918, toinen maailmasota 1940–44 ja suuri maaseudun tyhjeneminen sekä muuttoaalto Ruotsiin 1969–70.

Syntyvyyden nousu on iloinen uutinen mediassa. Talousihmiset vaativat työperäistä maahanmuuttoa. Ja moni toivoo lisää maahanmuuttajia.

Tällä vuosituhannella luonnollinen väestönkasvu on hidastunut Suomessa. Suuri osa väestönkasvusta tulee jo maahanmuutosta ja todennäköisesti pian koko väestönkasvu on riippuvaista maahanmuutosta.

Väkiluku on aina ollut maan voiman mittari. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän esimerkiksi sotavoimaa.

Vielä suoremmin väkimäärä vaikuttaa maan talouteen. Mitä enemmän maassa on väestöä, sitä suurempi on sen taloudellinen potentiaali. Taloustieteen perusoppien mukaan väestönkasvu tuo mukanaan talouskasvua.

Tai ehkä tarkemmin sanottuna taloustiede lähtee edelleen siitä, että ilman väestönkasvua on vaikea saada aikaan talouskasvua. Talouskasvu kun on riippuvainen työllisen väestön muutoksesta ja työn tehostumisesta.

Siksi huoltosuhteesta ja työllisten määrästä muistuttamalla perustellaan maahanmuuton tarpeellisuutta.

Talouskasvussa, eläkejärjestelmässä ja valtion velkaantumisessa on pahamaineisen ketjukirjeen piirteitä.

Jos väestömäärä kasvaa, talouskasvua on helpompi saada aikaan ja eläkkeille on enemmän maksajia. Valtion velkaakin on helpompi aikanaan lyhentää, jos valtio on silloin isompi kuin nyt.

Talouskasvu on kapea näkökulma väestönkasvuun. Väestönkasvu on lopulta yksi maailman suurimmista ongelmista. Maapallon kantokyky ei kestä väestönkasvua ja siitä seuraavaa kulutuskäyttäytymistä.

Jos ilmasto- ja ympäristöasioissa halutaan edetä, myös väestönkasvu pitää saada maapallolla hiipumaan. Samalla olisi loogista, että Suomessakin lopetettaisiin pyrkiminen vaikkapa maahanmuutolla väestönkasvuun.

Ilman väestönkasvua asiat pitää ajatella uudelleen. Monissa pienissä kunnissa ja kaupungeissa siinä todellisuudessa jo eletään.

Kirjoittaja on päätoimittaja.

Kommentoi