E pävarmuus, ikuinen odottaminen ja toivon pelkäksi pölyksi murskaavat epäonnistumiset olivat liikaa. Olin antanut ja menettänyt lapsettomuudelle liikaa aikaa elämästäni, joita minulla on vain yksi.
Jotta tulin myös juridisesti nähdyksi omana itsenäni, miehenä, tuli minun osoittaa todistus hedelmättömyydestäni. (..) Vasta myöhemmin se iski; (..) minun perimäni loppuisi minuun. Olisin aikojen alusta lähteneen ketjun päätepiste. Se oli jyrä, jonka alla oli vaikea hengittää. (..) En kadu, että olen minä, ihan sukupuolimerkintää myöten. Se ei kuitenkaan vie pois tuskaani siitä, etten voi saada biologisia lapsia.
Nämä kuvaukset ovat peräisin Simpukka ry:n kyselystä miehille, jotka eri syistä kärsivät tahattomasta lapsettomuudesta. Kysely toteutettiin vuonna 2020 taustatiedoksi oppaaseen Näkymätön suru – mies ja lapsettomuus. Yhdistyksen mukaan joka viides mies kohtaa elämänsä aikana vaikeuksia saada lapsi.
Tovi sitten viettämämme isänpäivä ei siis ollut kaikille iloinen päivä. Monelle tahattomasti lapsettomalle miehelle aiheesta uutisointi ja sosiaalisen median suloiset perhekuvat saattavat repiä auki kipeitä haavoja.
Syyt vastentahtoiseen lapsettomuuteen ovat moninaiset sukupuoleen katsomatta. Yhä yleisempää on, ettei sopivaa kumppania perheen perustamiseen löydy. Ja vaikka löytyisikin, voi olla, etteivät toiveet perheen perustamisesta käy kumppanin kanssa yksiin. Myös perheen perustamista yhteistuumin suunnitellessa voi törmätä ongelmiin, kun lasta ei ala yrittämisestä huolimatta kuulua.
Sateenkaariväen keskuudessa lasten saaminen on tavallisesti useamman mutkan takana kuin heteropareilla, mutta erityisesti miesparien mahdollisuudet ovat rajalliset, kuten itsellistenkin miesten. Myös transsukupuolisuus voi monimutkaistaa vanhemmaksi tuloa.
Joka viides mies kohtaa elämänsä aikana vaikeuksia saada lapsi.
On nurinkurista, että alhaisesta syntyvyydestä kannetaan yhteiskunnallista huolta, mutta samalla lapsikeskustelusta jäävät syrjään ne, jotka eivät mahdu perinteiseen ydinperhemuottiin. Olisi hedelmällisempää, jos etsisimme monipuolisesti keinoja siihen, miten lapsia haluavat niitä myös voisivat saada.
Suomen vanhentunut translaki edellyttää tällä hetkellä transihmisiltä lisääntymiskyvyttömyyttä sukupuolen korjaamisen edellytyksenä. Laki on uudistettava viipymättä, ja epäinhimillinen vaatimus pitää poistaa.
Suomessa tällä hetkellä laiton sijaissynnytys olisi yksi vaihtoehto lapsesta haaveileville miehille. Hallitus selvittää parhaillaan ei-kaupallisen sijaissynnytyksen sallimista erikseen määriteltävissä tapauksissa, ja tämä olisi tervetullut lakiuudistus.
Adoptio on miehille usein käytännössä hankala, sillä useimmat luovuttajamaat asettavat eri sukupuolta olevat pariskunnat itsellisten hakijoiden ja miesparien edelle. Prosessia helpottaa, jos voi adoptoida kotimaassa.
Tälläkin saralla on vielä poliittista työtä tehtävänä. Esimerkiksi nykyään perheen sisäinen adoptio on mahdollinen vain avioparille. Adoptio tai sijaissynnytys ulkomailta on vielä hyvinkin kallista, mikä eriarvoistaa lapsia toivovia ihmisiä entisestään.
Kumppanuusvanhemmuuden helpottaminen voisi tuoda avun monelle lapsesta haaveilevalle miehelle. Sen oikeudellinen tunnustaminen turvaisi sekä lapsen oikeuksia että kaikkien vanhempien turvallisuutta, ja näin yhä useampi uskaltaisi ryhtyä kumppanuusvanhemmuuteen. Pitäisikin mahdollistaa lailla, että lapsella voisi olla useampia tosiasiallisia vanhempia kuin kaksi.
Heteroydinperhenormi elää kulttuurissamme vahvana, ja perhepoliittisessa keskustelussa sitä vahvistetaan vielä entisestään. Valtiovalta ja media voivatkin parantaa siinä, millä tavoin puhumme perheistä ja ihmisten lähisuhteista.
Perhe-elämän moninaisuuden ja vaihtoehtojen näkyminen voi rohkaista monia toteuttamaan unelmiaan. Lisäksi tukea kaikenlaisille perheille erilaisine tarpeineen on oltava saatavilla.
Valtiovalta ei voi taata kenellekään perhettä, mutta meidän pitää pyrkiä siihen, että mahdollisuudet perheen perustamiseen olisivat monipuoliset, sujuvat ja kaikille yhdenvertaiset.
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton kansanedustaja Keski-Suomesta.