Pekka Mervola Huomioita Onko presidentin lapsi salainen, entä pääministerin?

Presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio kävivät Aaro-poikansa kanssa katsomassa Turun Paavo Nurmi Gamesia 14. kesäkuuta. STT-Lehtikuvan kuvaaja otti perheestä kuvan. Se levisi suureen osaan suomalaisista lehdistä. Myös Keskisuomalainen julkaisi kuvan jo samana kisailtana verkkolehdessä.

Kuvassa Aaro istuu isänsä ja äitinsä välissä. Pienen pojan kasvoilla on hymy. Isä, tasavallan presidentti kuiskuttelee korvaan. Äiti osallistuu keskusteluun.

Kuva on poikkeuksellinen. Aaroa on nähty hyvin harvoin julkisuudessa. Se on ymmärrettävää, sillä tasavallan presidenttiperheen lapsi on aivan tavallinen lapsi.

Hänestä voi myös kasvaa aivan tavallinen nuori ja aikuinen. Hänestä ei välttämättä tule julkisuuden henkilöä tai yhteiskunnallista vaikuttajaa.

Sosiaalinen kierto toimii Suomessa. Jokaisen on periaatteessa itse löydettävä paikkansa elämässä, vaikka vanhempien sosiaalinen tai taloudellinen pääoma voikin tässä kyllä auttaa. Sosiaalista kiertoa on hyvä pyrkiä pitämään yllä, sillä sääty- ja perimysyhteiskunta musertavat kasvun ja kehityksen dynamiikan. Presidenttiperheen lapsista ei ole syytä tehdä "kuninkaallisia", joille periytyisi poikkeuksellista julkisuutta.

Assi Koivisto (ja silloinen "unelmavävy" liikemies Jari Komulainen) olivat ehkä epänormaalin paljon julkisuudessa Mauno ja Tellervo Koiviston presidenttikausina ja niiden jälkeenkin. Martti Ahtisaaren pojan Markon julkisuudessa ja ehkä urassakin oli myös presidenttilisää. Tarja Halosen tytär Anna oli äitinsä presidenttikausilla jonkin verran julkisuudessa, mutta hänen ympärilleen ei kasvanut "kuninkaallisuuden" kiillettä.

Kansalaisten kiinnostus presidentin lapseen on ymmärrettävää. Niinistön ja Haukion poika Aaro syntyi presidenttikauden aikana, joten asetelma on jo poikkeuksellinen. Hyvin harvoin presidenteille syntyy lapsia. Yleensä lapset ovat jo syntyneet ennen presidenttikausia. Sama koskee pääministereitä.

On normaalia, että suomalaisia kiinnostaa, miltä se nelivuotias Aaro näyttää. Tämä kiinnostus on tervettä. Kun presidenttiperhe menee yhdessä julkisen urheilukilpailun katsomoon, on myös normaalia näyttää suomalaisille valokuvana, että tältä presidenttiperheen lapsi nyt näyttää. Kuva on luonnollisesta tilanteesta, jossa kenen tahansa perheen lapsi voisi esiintyä ja olla.

Presidentti Niinistö esitti kuvan julkaisemisen jälkeen toiveen, että media pohtisi alle 7-vuotiaan lapsen kuvan julkaisemista. Presidentti esitti näkemyksensä Iltalehden haastattelussa. Presidentti viittasi Julkisen sanan neuvoston ohjeisiin. Niinistö huomautti, että he eivät olleet antaneet lupaa kuvaamiseen.

Presidenttiperhe kuvattiin julkisella paikalla. Julkisella paikalla saa kuvata. Ja saa kuvata ketä tahansa, myös presidenttiperhettä. Julkisen paikan idea on juuri olla julkinen paikka.

Vaikkapa presidenttiperheen kuvaaminen julkisella paikalla on avoimen demokraattisen yhteiskunnan yksi arvo. Voimme nähdä vallanpitäjiä ja seurata heitä – jopa kuvata.

Pääministeri Sannan Marin (sd.) tviittasi presidenttiperheen kuvaamisen jälkeen seuraavasti: "Emme anna mieheni kanssa lupaa lapsemme kuvaamiseen tai kuvien julkaisuun. Toivomme, että tätä kunnioitetaan. Lapsella on oikeus yksityisyyteen vaikka vanhemmat olisivat julkisessa työssä".

Marinin tviitin ensimmäinen lause on sävyltään jyrkkä. Se on kuin valtaapitävän sanelua alamaisille. Jatko kuitenkin osoittaa, että pääministeri ymmärtää avoimen yhteiskunnan pelisäännöt. Hän voi toivoa, mutta hän ei voi muuttaa yksivaltaisesti yhteiskunnan säännöksiä.

Marin ehkä esitti toiveensa kaiken varalta, sillä pääministerin lapseen ei kohdistu juurikaan kiinnostusta. Lapsi on syntynyt ennen pääministerikautta.

Pääministerien lapset eivät ole olleet juurikaan viime vuosikymmeninä julkisen kiinnostuksen kohteena. Viimeisin selvä ja näkyvä viittaus lapsiin oli, kun Esko Aho kaatui presidenttikisassa Tarja Haloselle ehkä sen takia, että hän leimautui kännykkäisäksi. Mutta sekin liittyi presidenttiyteen.

Pitäisikö presidentin ja pääministerin lapset jättää kaikissa tilanteissa kuvaamatta? Jos näin tehdään, presidentin ja pääministerin lapsista tulisi salaisia. Se ei voi olla avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan arvojen mukaista. Jos julkisella paikalla saisi kuvata kaikkia muita paitsi presidentin tai pääministerin perhettä, silloin ylimmän vallan haltijat muurattaisiin osin kansalta piiloon. Se olisi vaarallinen kehityslinja.

Toisaalta ei voi ajatella, että julkiset paikat muutettaisiin lainsäädännössä ei-julkisiksi paikoiksi eli paikoiksi, joissa ei saa kuvata tai jokaiselta kuvaan tulevalta pitäisi olla lupa.

Ehkä kannattaa ajatella, että jatkamme nykyisellä linjalla. Presidenttiperheen lasta tuskin kovin usein kuvataan. Suomalaiset ehkä haluavat joidenkin vuosien välein nähdä, miten istuvan presidentin lapsi varttuu. Se on kohtuullinen toive.

Niinistön loppukaudella tällaista kuvan julkaisutilannetta ei enää montaa kertaa tule.

Avoimuus on suuri arvo. Edes lapsi ei urheilukilpailussa otetusta ja julkaistusta kuvasta kärsi tai vaurioidu.

Julkisen sanan neuvosto kertoi juhannuksen alla (22.6.), että se ottaa presidenttiparin lapsen kuvan käsittelyyn. Julkisen sanan neuvosto istuu 31. elokuuta. Samalla neuvosto käsittelee myös pääministeri Marinista Seiskassa julkaistuja kuvia, jossa pääministeri näkyi vain takaapäin.

Pääministeri Marinista tuli puolestaan juuri juhannuksen alla ulos haastattelu Annassa (kuva ylhäälllä), jossa hän kertoo muun muassa itsestään, perheestään ja lapsestaan. Ilmeisesti haastattelu ei ollut epämieluisa, sillä hän jakoi sitä aktiivisesti itse seuraajilleen.

Vapaassa yhteiskunnassa kannattaa muistaa, että ei ole hyvä, jos valtaapitävien julkisuus on vain heidän omilla ehdoillaan syntyvää ja heidän totaalisessa kontrollissaan.

Tällä palstalla päätoimittaja Pekka Mervola tekee havaintoja lehtimiehen elämästä ja kohtaamistaan ihmisistä.

Lue lisää aiheesta