Kulunut hallituskausi on opettanut paljon. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta osoitti kriisinkestävyytensä pandemian iskiessä. Valtio otti kovimmat iskut vastaan suojellen tavallisia kansalaisia, työtä ja toimeentuloa. Kriisi osoitti myös, että löydämme tarvittaessa toisemme ja yhteistyön jalon taidon.
Opimme myös, että valmiuslakimme oli tiukka ja hidas soveltaa ja asetuksiin perustuva huoltovarmuus vastasi ennen kaikkea sodanaikaiseen varautumiseen. Tartuntatautilakikin oli vanhentunut ja useita sen pykäliä oli kriisin keskellä muokattava.
Venäjän julman hyökkäyssodan aiheuttama turvallisuusympäristön fundamentaalinen muutos osoitti, että lakimme eivät tunnista ja ehkäise kaikkia uusia uhkia, mitä moderni sodankäynti kokonaisuudessaan tarkoittaa. Hallitus ja eduskunta saivat nämä reiät tilkittyä ajoissa.
Ennakointi ja varautuminen ovat kokonaisturvallisuuden näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää. Siksi hallitus päätti ajoissa toimista, joilla kansalaisia tuetaan. Hallitus teki myös budjettiriihessä selkeän kirjauksen, jolla velvoitettiin valmistelemaan jatkotoimia sähkön hinnan alentamiseksi ja ”varautumaan tarvittaessa vaikutusten lieventämiseen niin kotitalouksille kuin yrityksille, maatalousyrityksille ja yhteisöille koituvia kohtuuttomia tilanteita”.
Löydämme tarvittaessa toisemme ja yhteistyön taidon.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä on todennut usein erilaisia toimia ja malleja valmistellun pitkin syksyä. Talousvaliokunta käsitteli asiaa kuulemalla niin asiantuntijoita kuin miniteriön virkamiehiä ja painotti useaan otteeseen varautumisen tärkeyttä. Tilanteeseen oli pakko puuttua.
Joulukuun 15. päivänä eduskunnassa käytiin napakka keskustelu, mutta hyvä niin. Nyt välttämättömät lisätoimet etenevät ja eduskunta saa esitykset ensitöikseen käsittelyynsä.
Tulevat hallitusohjelmaneuvottelut käydään tilanteessa, jossa kriisit luovat yhä epävarmuutta lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteisiin, puhuimmepa sitten turvallisuudesta, taloudesta, toimeentulosta tai hyvinvoinnista.
Talous uhkaa painua taantumaan, sodan aiheuttama energiakriisi ja inflaatio sekä väestön ikärakenteesta johtuva työvoimapula paineistavat neuvottelupöytää. Samalla on kyettävä pureutumaan muihin yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja on vietävä eteenpäin uudistuksia, joilla niihin vastaamme.
Lasten ja nuorten yhä kasvava pahoinvointi on tikittävä aikapommi, joka on purettava ajoissa. Muuten meillä ei ole pohjaa, jolle tulevaa kasvua ja hyvinvointia voidaan ylipäätään rakentaa.
Ratkaisut eivät synny riitelemällä vaan löytämällä ensin yhteinen tahtotila ja sen jälkeen tie. Muistakaamme tämä, vaikka vaalit lähestyvät.
Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Keski-Suomesta.