Martti Juusela päätoimittaja ja ensimmäinen maakuntaneuvos

Huomenna torstaina maaliskuun 27. päivänä tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun nykyisin Keuruun kaupunkiin kuuluvassa Pihlajaveden pitäjässä Juuselan talossa syntyi poika, joka sai muutamaa viikkoa myöhemmin kristillisessä kasteessa nimekseen Martti Emanuel. Pojasta varttui monien toimien mies: Keskisuomalaisen päätoimittaja, Keski-Suomen maakuntaidentiteetin kohottaja, oman läänin väsymätön edistäjä ja Suomen ensimmäinen maakuntaneuvos.

Esikoispoikansa syntymän aikaan Eemeli Juuselan elämässä oli vahva menestyksen vaihe. Juusela oli ollut Vuorimäen talon torppa, joka oli juuri erotettu itsenäiseksi taloksi sen jälkeen, kun torpanpoika Eemeli Juusela oli vienyt vihille Vuorimäen tyttären Iinan. Eemeli Juusela pääsi näin taloudelliseen ja sosiaaliseen nousuun tavalla, joka sata vuotta sitten oli perin harvinaista. Torpparin pojasta tuli isäntä. Eemelin isännyydessä Juuselasta kehittyi vankka talo. Kun Vuorimäen muut torpat itsenäistyivät vuoden 1918 sodan jälkeen, voitiin todeta, että Juusela oli suurempi talo kuin Vuorimäki.

Juusela oli pian kyläkunnan johtava talo, jonka isäntä tunnettiin valistuneena osuustoimintamiehenä ja monien muiden edistyksellisten pyrintöjen puolestapuhujana. Kuvaan sopii hyvin, että Eemeli ja Iina Juusela ohjasivat vanhimman poikansa opintielle, Haapamäen yhteiskouluun.

Politiikkaa ja toimittajan työtä

Martti Juusela kävi kuusi luokkaa Haapamäen yhteiskoulua. Syynä koulun keskeytymiseen oli satunnainen kiista opettajien kanssa. Sen seurauksena poika jätti koulun ja suoritti lukion Kansanvalistusseuran kirjekursseina. Ylioppilaaksi hän ei kirjoittanut, sillä lukion päästötodistus riitti kirjoittautumiseen Yhteiskunnallisen korkeakouluun.

Opiskelija Juuselaa ei kuitenkaan luennoilla nähty. Hän oli etäopiskelija sikäli kuin aikaa riitti. Yhteiskunnallinen työ ja toiminta vei miehen 1920-luvun lopulla.

Ehkä torpanpojan tausta selittää sen, että isä Eemeli Juusela kuului Eino Yliruusin vuonna 1929 perustamaan Suomen pienviljelijäin puolueen johtomiehiin. Eemli Juusela sai myöhemmin osuustoiminnallisista ansioistaan talousneuvoksen arvonimen, ja hänet palkittiin myös Gebhard-mitalilla.

Vuonna 1930 Suomen pienviljelijäin puolue houkutteli 22-vuotiaan Martti Juuselan puoluesihteeriksi ja Suomen Pienviljelijä -lehden toimitussihteeriksi. Siitä alkoi ura sanomalehtimiehenä.

Kesällä 1931 oli vuorossa uusi haaste. Juusela siirtyi Äänekoskella ilmestyneen Keski-Suomen Kunnallissanomien päätoimittajaksi. Vaikka Juusela ilmoitti lehden toimivan "kotoisten harrastusten puolesta" oli tavoitteena muokata lehdestä Suomen pienviljelijäin puolueen äänenkannattaja. Jo syksyllä lehden nimi muutettiin Keski-Suomen Sanomiksi. Juusela esitteli lehtensä "Keski-Suomen talonpoikien, pienviljelijäin ja työläisten äänenkannattajana" Hanke kuitenkin epäonnistui. Keski-Suomen Sanomia ilmestyi vain pari numeroa, ja Juusela palasi entiseen työhönsä Tampereelle.

Kuopio tärkeä vaihe elämänpolulla

Vuonna 1934 Juusela keräsi kamppeensa Tampereella ja suori Kuopioon Pohjois-Savon toimitussihteeriksi. Vuotta myöhemmin hänestä tuli lehden päätoimittaja. Juusela luotsasi lehteään laillisuuden linjalla äärioikeistolaisuutta vastaan.

Pohjois-Savo oli ollut 1930-luvun alussa lähellä Suomen pienviljelijäin puoluetta, mutta Juuselan päätoimittajavuosina 1935-1938 se oli riippumaton, lähinnä edistysmielinen sanomalehti, jonka päätoimittaja oli siirtymässä Maalaisliittoon.

Kuopion vaihe oli Martti Juuselan elämänpolulla erityisen tärkeä ja yksityiselämässä ratkaiseva. Nimittäin hän tapasi kauniin ja tarmokkaan neidon, Juankoskelta kotoisin olevan Kuopion raastuvanoikeuden kanslistin Annikki Hartikaisen. Heinäkuun 7. päivänä vuonna 1935 Juusela vastasi elämänsä tärkeimpään kysymykseen "Tahdon" ja niin alkoi yhteinen elämäntaival.

Annikki Juusela on ollut erittäin merkittävä tukija - ja monissa tilanteissa myös vaikuttaja - miehensä uralla. Hänet kutsuttiin Suomen keskustan 100-vuotisjuhlassa vuonna 2006 puolueen kunniajäseneksi.

Juuselan perheeseen syntyi kolme poikaa: Heikki (1936-2007), Jukka (s.1941) ja Jyrki (s. 1945). Pojat ovat valmistuneet kukin aikanaan maistereiksi ja heistä on tullut sanomalehtimiehiä ja muutoinkin yhteiskunnallisen toiminnan miehiä. Jukka Juusela sai viime vuonna kunnallisneuvoksen arvon.

Sodassa ja Aseveliliitossa

Juuselat muuttivat vuonna 1938 Tampereelle. Perheenisä aloitti Ilkan Pohjois-Hämeen toimiston hoitajana. Välillä hän toimi myös Maalaisliiton piirisihteerinä.

Sukupolvensa kohtalon jakaen Juusela koki Talvisodan pääosin Kivijärven miehistä koostuneen komppanian joukkueenjohtajana ja loppuvaiheessa komppanianpäällikkönä Taipaleenjoella. Se oli kokemus, jonka jälkeen mies saattoi todeta, että selviytyisi tulevista koettelemuksista, mitä ne sitten olisivatkin. Takana oli sen verran kova koulu.

Jatkosodan alkuvaihe meni sodan teillä, mutta vuonna 1943 Juusela kutsuttiin Aseveliliiton talouspäälliköksi ja Aseveli-lehden levikkipäälliköksi. Syksyllä 1944 Aseveliliitto lakkautettiin ja Juuselan oli etsittävä uusi leipäpuu. Hänestä tuli vuonna 1941 perustetun Väestöliiton talouspäällikkö. Pehe muutti keväällä 1945 Helsinkiin.

Uusi työ avasi kiintoisan näkökulman suomalaiseen yhteiskuntaan ja myös politiikkaan, sillä Väestöliiton puheenjohtaja V. J. Sukselainen valittiin kesäkuussa 1945 Maalaisliiton puheenjohtajaksi.

Juuselalla oli vuodesta 1945 tiivis yhteys Maalaisliiton johtoon ja sitä kautta laajemmin maan poliittisen elämän kammareihin.

Keskisuomalaiseen toimituspöydän taakse

On ilmeistä, että Sukselainen suositteli Juuselaa, kun Keskisuomalaisen johtokuntaan kuuluneet ministerit Vihtori Vesterinen ja Taavi Vilhula sekä kansanedustaja Eino Palovesi etsivät lehdelleen pätevää ja sopivaa päätoimittajaa.

Juusela valittiin ja perhe muutti Helsingistä Jyväskylään. Siitä alkoi 26-vuotta jatkunut työ ja vastuu Keskisuomalaisen päätoimittajana. Martti Juusela linjasi Keskisuomalaista jokaiselle sopivaksi yleislehdeksi.

"Toimitustavan tulee olla hillittyä ja asiallista. Eri väestöpiireihin kuuluvia ja toisen poliittisen kannan omaavia ei lehden tule työntää pois", hän määritteli toimituspolitiikkansa syksyllä 1947.

Siihen kiteytyi Juuselan peruslinja. Se näkyi punaisena lankana päätoimittajan lähes päivittäisissä Emanuelin "Toimituspöydän takaa" -pakinoissa ja lehden toimitustavassa yleisesti.

Kaiken työn ja vastuun ohella Juusela jatkoi sinnikkäästi lukujaan. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi vuonna 1950 ja vihittiin juhlallisessa promootiossa maisteriksi vuonna 1956. Seppeleensitojattarena oli hänen alaisensa, toimittaja Kirsti Laurila, joka sai puolestaan kutreilleen päätoimittajan sitoman laakerinlehtiseppeleen.

Zhdanovin kuolinuutisesta sakot

Harmillisia sattumuksiakin oli. Niistä oli näkyvin uutinen kenraalieversti A. A. Zhdanovin kuolemasta syyskuun 1. päivän lehdessä vuonna 1948. Tilapäisesti toimitussihteerinä ollut Reima Nousiainen pani lehteen Sanomakeskuksen Tukholman kirjeenvaihtajan lähettämän jutun, jossa vihjailtiin Zhdanovin joutuneen Josif Stalinin terrorin uhriksi.

Presidentti J. K. Paasikivi arvioi jutun vahingoittavan Suomen suhteita itänaapuriin ja valtioneuvosto nosti syytteet Juuselaa ja Nousiaista vastaan. Jyväskylän raastuvanoikeus tuomitsi Nousiaisen 10 000 markan ja Juuselan 4 500 markan sakkoihin.

Tuomio harmitti vakaumuksellista Paasikiven ulkopolitiikan tukijaa, mutta tapaus meni ohi eikä se horjuttanut Juuselan asemaa päätoimittajana.

Juuselan näkemyksiä arvostettiin vuosi vuodelta enemmän. Annikki Juuselan mukaan Urho Kekkonen tunnusteli Juuselaa kansliaministeriksi muodostaessaan toista hallitustaan tammikuussa 1951. Juuselasta ei kuitenkaan tullut ministeriä. Lehtiyhtiön vahvat miehet Vesterinen ja Vilhula eivät olisi pitäneet sitä mitenkään hyvänä ratkaisuna. Arvattavasti he olivat kerrankin yksimielisiä ja korostivat Juuselan paikan olevan Keskisuomalaisen johdossa heidän itsensä hoitavan valtiolliset tehtävät. Vesterisestä tuli sosiaaliministeri. Vilhula jäi pettymyksekseen ilman salkkua. Kansliaministeriksi valikoitui Johannes Virolainen. Väittämättä, että asialla olisi mitään yhteyttä tapahtumiin tammikuussa 1951, Juusela oli kuitenkin aina enemmän tai vähemmän kriittinen Johannes Virolaisen suhteen. Hän oli hyvän ystävänsä Sukselaisen kannattaja vielä Kouvolan puoluekokouksessa kesällä 1964, jolloin Virolainen voitti puheenjohtajan vaalissa Sukselaisen. Juuselan pojat Heikki, Jukka ja Jyrki olivat sen sijaan siinä vaiheessa innokkaita Virolaisen miehiä.

Juusela oli 1960-luvulla avarakatseisena miehenä arvostettu päätoimittaja. Hänen asemansa lehtitalossa oli vakaa. Yhtiön johtokunnan puheenjohtaja oli vaihtunut vuonna 1960. Syynä oli Keskisuomalaisen yhden maakunnallisen perustavoitteen toteutuminen, Keski-Suomen läänin perustaminen. Sen puolesta Emanuel oli kirjoittanut paljon ja vaikuttanut politiikan taustalla. Juuselan rooli ei ollut vähäinen siinäkään, että lehtiyhtiön johtokunnan puheenjohtaja Eino Palovesi nimitettiin Keski-Suomen ensimmäiseksi maaherraksi.

Palovesi pyysi eroa lehtiyhtiön johtokunnasta ja hänen tilalleen valittiin Taavi Vilhula. Juuselan yhteistyö Vilhulan kanssa ei muodostunut yhtä tiiviiksi kuin 1950-luvulla Paloveden kanssa. Politiikassa oltiin ainakin jonkin verran eri linjoilla. Eduskunnasta vuoden 1954 vaaleissa pudonnut Vilhula oli maalaisliiton oikeisto-opposition näkyvimpiä miehiä, joka olisi toivonutKeskisuomalaisen siirtyvän oikealle. Se ei sopinut Juuselalle, joka säilytti läpi elämänsä sosiaaliradikalismin osana yhteiskunnallisia näkemyksiään. Sen juuret ulottuivat 1930-luvulle Suomen pienviljelijäin puolueen ohjelmaan.

Suvaitsevainen nuorten ymmärtäjä

Heikki Marttila muisteli tässä lehdessä (28.1.1996) oman toimittajanuransa alkuvuosikymmenten esimiestä seuraavasti:

"Se, millä Emanuel silloin tällöin yllätti, oli hänessä asunut nuorten ymmärtäjä. Ei sillä lailla, että arvon päätoimittaja olisi noussut opiskelijaradikaalien kanssa barrikadeille huutamaan, eihän nyt sentään, mutta hän tajusi, ettei yhteiskunta voi olla ikuisesti seisova vesi. Hän ei kuulunut niihin vanhempiin lehtikriivareihin, jotka provosoituivat nuorten ärsyttävistä mielipiteistä, vaan kuulosteli ja aprikoi, erottuisiko mekastuksesta joitakin kehittämiskelpoisia yhteiskunnallisia viestejä. Se oli harkittua ennakkoluulottomuutta, viisasta politiikkaa. Miksi kaikessa ja aina pitäisi vastustaa nuorempiensa ajatuksia? Niin tehdään lyhytnäköisyydestä, itsekkyydestä, muuntumiskyvyttömyydestä. Tämän oivaltaminen on yksi niistä tekijöistä, jotka nostavat M. E. Juuselan merkittävien lehtimiesten joukkoon Jyväskylässä kautta aikojen. Hänet tiedettiin yksityiselämässäänkin lasten ja nuorten aikuisten tukijana. Juuselan perhe oli tavallaan paljon isompi kuin viisihenkinen oma perusperhe."

Siinä kiteytyy paljon Martti Juuselasta ihmisenä ja sanomalehtimiehenä.

Ne ovat myös ominaisuuksia, jotka muodostivat perustan sille, että tasavallan presidentti Urho Kekkonen myönsi vuonna 1973 Martti Emanuel Juuselalle ensimmäisenä Suomessa maakuntaneuvoksen arvonimen.

Martti Juusela kuoli 71 vuoden iässä jouduttuaan jalankulkijana suojatieturmaan Jyväskylässä vuonna 1979.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja ja Jyväskylän yliopiston Suomen historian dosentti.

Uusimmat

Pääkirjoitus

Jyväskylän tunnin vyöhyke on maan 5. suurin

Työt ja tekijät pitää välillä törmäyttää

Afrikka näytti taas rujoja puoliaan

Hyvät kampanjat kasvattavat äänestysintoa

Suomella olisi nyt paikka esitellä metsäosaamistaan

Talkoilla tehdyt ladut ja jääradat liikuttavat

Vihreä kulta voimauttaa henkisestikin

Ruotsissa tarvitaan vielä lisää kompromisseja

Yrittäjäjuhla muistuttaa yrittäjyydestä

Presidentinvaalien tulos varastettiin kongolaisilta

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.