Pääkirjoitus: Tärkeää on, että Saksalla ylipäätään on uusi hallitus

Saksa on Suomen tärkein kauppakumppani, joten sen hallituksen vakaus on tärkeää myös Suomelle.

Saksaan on viimeinkin saatu neuvoteltua uusi hallitus. Vaalit käytiin jo alkusyksystä – hallituksen muodostaminen ei liittotasavallan historiassa ole koskaan kestänyt näin pitkään.

Hallituksessa ovat samat puolueet kuin edellisessäkin: kristillisdemokraatit (CDU), sen baijerilainen sisarpuolue (CSU) ja sosiaalidemokraatit (SPD). Vaaleissa ne kaikki olivat häviäjiä, joten ”suuren koalition” todennäköisin vaihtoehto eli vaalien uusiminen ei puolueita houkuta.

SPD:n jäsenäänestys hallitussovusta vie viikkoja ja siitä ennustetaan tiukkaa. Sopu voi vielä kaatua. Napisevalle kenttäväelle SPD:n puoluejohdolla on esittää painavat ulko-, työ- ja valtiovarainministerin salkut. Varsinkin viimemainitun salkun menetystä on pidetty jo neljättä kauttaan liittokanslerina aloittavan Angela Merkelin kirvelevänä tappiona.

SPD:n vaatimukset näkyvät myös kunnianhimoisena Eurooppa-politiikkana. Puolueet sopivat tukevansa Ranskan ajamia uudistuksia Euroopan unionissa. Hallitusohjelmassa sivuja on 177, ja Eurooppa mainitaan niillä 312 kertaa.

Saksan talous on erittäin vankka ja kilpailukyvyltään euroalueella ylivoimainen. Valtiovarainministerin salkun siirtyminen CDU:lta SPD:lle enteilee tiukan talouskurilinjan höltymistä. SPD:n mukaan talouskurin aika on nyt ohi ja kurinpidon sijaan tarvitaan nyt investointeja. Luvassa lienee liukumista EU:ssa yhteisvastuun suuntaan.

Saksa on Suomen tärkein kauppakumppani, joten hallituksen vakaus ja laajapohjaisuus Saksassa on tärkeää myös Suomelle. Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) on jo antanut ymmärtää, että Suomen on tultava vastaan, jos yhteisvastuun torjunta alkaa Saksassa murentua. Hallituspuolueista tämä on kova paikka ainakin sinisille. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ohjelma torjuu yhteisvastuun jyrkästi.

Ranskan presidentin ja Saksan demareiden vaatimilla uudistuksilla euroalueen kriisinkestävyyden ja toimintakyvyn vahvistamiseksi on omat vankat perustelunsa. Suomen pitää olla niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehdään. Mitään tulonjakounionia EU:sta ei helpolla tule – siitä pitää osaltaan huolen myös liittokansleri Merkel demariministerien yläpuolella.