Vallanhimoa ja häpeää

Onko teillä tunne, että talvi oli tosi rankka. Tammi-helmikuu oli orastavaa kevättä ja sitten on saatu lunta, räntää, alijäähtynyttä vettä. Ehkä se on ikääntymistä, mutta on tunne, että nyt on aika keväälle.

Ilmastonmuutoksessa todellinen häviäjä meillä Suomessa on Keski-Suomi. Pohjoisessa on saatu elää kunnon talvea ja etelässä ilmastotyyppi on ollut lähes eurooppalainen. Täällä Keski-Suomessa olemme rämpineet jäisillä kaduilla ja teillä. Keskussairaalan ortopedinen osasto on saanut paikkailla talviteillä teloontuneita potilaita. Selkeät vuodenajat ovat nyt mennyttä. Kun katson Martta Wendelin kalenteria tupani seinällä, kertoo se entisajan talvista. Kevät tulee vaivaisesti, mutta tulee kuitenkin. Lumikellot kukkivat jo pihassani. Niin ja tämä viikonloppu on jo antanut aurinkoa.

Jossain tulee raja

Olen aiemmin innokkaasti käsitellyt miespuolisten poliitikkojen härillä oloa, mutta nyt tuntuu, että julkisuus ja tiedonvälitys ovat menneet jo liian pitkälle. Tukholmalaisen suomenkielisen lehden julkaisemat Vanhasen viestit silloiselle tyttöystävälleen saavat minutkin ikääntyneen leidin punastumaan. Ne olivat seurustelevan parin viestittelyä ja näin erosivat Kanervan hakupäällä olosta. Historiaan Matti Vanhanen ei pääministerin teoillaan jää, mutta jotain rajaa otsikoissa ja hänen yksityiselämänsä käsittelyssä voisi olla.

Aika on muuttunut ja tapa toimittaa sen mukana. Meidän toimittajien olisi välillä hyvä mennä itseemme ja miettiä mikä on mitä. Tällä menolla tavallinen suomalainen ei enää erota, mikä on oikeaa asiaa, mikä on puhdasta viihdettä. Voisin kanssanne vaikka lyödä vetoa, että seuraavissa vaaleissa sekä kansanedustaja Ilkka Kanerva, että pääministeri Matti Vanhanen saavat todellisen äänivyöryn. Samaisen vyöryn saa myös Keskustan kansanedustaja Antti Kanki Kaikkonen. Mitä hänestä tiedätte? Charmikas nuori mies, joka kankeasti koikkelehtii sunnuntaisessa MTV3 kanavan viihdeohjelmassa. Mitä hän tekee ja miten toimii politiikassa?

Imago on vaan niin kummallinen asia. Jos näitä kolmea luonnehtisi: Kaksi ensimmäistä on" alalle" omistautunutta miestä ja nuorin mies on saanut nimensä välineestä, jota maalla käytettiin raskaissa töissä.

Miten tähän on tultu?

Kaikki maamme johtavat imagotutkijat ovat yrittäneet analysoida viestinnän, julkisuuden ja yksityisyyden kehitystä ja rajoja. Selvää ei ole oikein saatu. Enkä minäkään osaa pitkällä toimittajakokemuksella sanoa missä mennään. Sen voin sanoa, että todella surkeaan jamaan olemme viestinnässä joutuneet. Voimme tietysti pohtia kuinka arvostelukykyisiä entinen ulkoministeri ja nykyinen pääministeri ovat omissa tapauksissaan olleet ja miten arvostelukyky heille toimisi erilaisissa työtehtäviin liittyvissä kriisi- ja turvallisuuskysymyksissä.

Silti on sanottava, että nyt me toimittajat olemme menneet liian pitkälle. Onko niin, että seuraamme niin intensiivisesti viihdettä, että haluamme viihde-elementtejä myös politiikkaan. Monessa kodissa istutaan tiiviisti Kauniitten ja rohkeitten, Salattujen elämien ja Kotikadun parissa. Johonkin aivosoluissa näistä Kiss,kiss karamellisarjoista väkisin jää. Alammeko elää toimintamalleja, joissa kuoliaaksi viihdyttämisestä tulee meille eräänlainen addektio, riippuvuus. Sitten kun näemme selvästi julkisuuden kautta addektiivista käyttäytymistä (vertaa entinen ulkoministeri), tunnistamme sen ja nautimme tosi elämän törkyisistä vaiheista.

Pelin todelliset häviäjät

Joku teistä mainitsisi nyt näiden poliitikkojen nimen. Minusta suurin häviäjä on kuitenkin nykyisen viihdeteollisuuden kuluttaja, tavallinen lukija. Kun ns. vakavat lehdet pohtivat samoja asioita kun Hymy ja Seiska tavallinen lukija on lopullisesti hukassa. Jo viime vaalit osoittivat, että Matti Vanhasen saama äänimäärä ei kärsinyt julkisuusromanssista. Voisi sanoa päinvastoin. Voin kuvitella miten monet ikäiseni naiset näkevät Vanhasen suurena romanttisena valtiomiehenä.

Todellinen osaaminen, yhteiskunnallinen linjaveto peittyy kaikenlaiseen puolivillaiseen kähmintäsälään. Pääministerimme osaa hyvin numerot, mutta siinä se sitten on. Muutama päivä sitten pääministeri ilmoitti, että hänellä on tarkoitus jatkaa vuosia puheenjohtajana ja pääministerinä. Mikä korskeuden osoitus tämä olikaan. Ihmistä mitataan hyvin usein sillä, miten työ on häneen vaikuttanut. Kypsä ihminen suhtautuu nöyrästi asemaansa. Huonolla itsetunnolla ja huonolla sivistyspohjalla suhtautuminen valtaan näkyy. Se nousee niin sanotusti päähän. Samanlaisia piirteitä olemme nähneet vuosien saatossa Paavo Lipposessa ja Kalevi Sorsassa. Tapasin työssäni molemmat pääministerit ja tunnistin heissä tuon samaisen korskeuden.

Eikö demokraattisilla vaaleilla ole vielä kuitenkin merkitystä kuka meitä hallitsee ja miten? Me demokratian kuluttajat olemme pimennossa ja sitä kautta demokratiamme on vaarassa. Varsinkin kun nykyhallituksesta kuuluu ääniä, että meitä koskevien asioitten valmistelu on hoidettava julkisuudelta salassa.

Suomalaisen viestinnän kuluttajana sanon, ettei minulle riitä nämä "missukkajutut." Olemme menettäneet viihteelle jo liian paljon. Vallassa istuvat heiveröiset valhekuvat. Kun asia ja todellinen yhteiskunnallinen osaavuus ei enää käy kaupaksi on aika havahtua.

Kirjoittaja on laukaalainen toimittaja ja kolumnisti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitus

Minulla on unelma, tai oikeasti elämä

Autokauppa vetää henkeä Euroopassa

Presidentti sai Ukrainassa myös parlamentin tuen

Pyöräily huomioon myös työmaalla

FaceApp kertoo yksilön suojan heikkoudesta

Pääkirjoitus: Veikkauksen markkinointiviestiä on syytä rajoittaa

Maailmantalous on jäähtymässä ja edessä uhkien talvi

SS-panttipataljoonaa syytä edelleen tutkia

Ukrainan suunta vaalien jälkeen on arvoitus

Hiljaisuuden mereltä kohti Unien suota

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.