Kolumni: Aleksis Kivi on kuunteluelämys

Kivi uudisti puheen, kielen ja kirjallisuuden kolmiyhteyttä, kirjoittaa Tapani Luotola kolumnissaan.

Eläköitynyt äidinkielen opettaja Marja-Liisa Silvasti kirjoitti Aleksis Kiven päivän aattona (KSML 9.10.) kauniisti siitä, miten Aleksis Kivi ja Seitsemän veljestä ovat olleet läsnä hänen elämänsä eri vaiheissa. Huomio kiinnittyi erityisesti Silvastin havaintoihin Kiven kielestä luettuna: runojen voimaan lausuttuina tai laulettuina sekä lukukokemuksiin Veljeksistä.

Monet Kiven tekstikatkelmat ovat kieltämättä soinnukkuudessaan vaikuttavia jo äänteinä – ”tuonen lehto” tai ”oravaisen sammalhuone”. Seitsemän veljestä on mahtava kuuntelukokemus äänikirjana.

En tiedä, kuinka hyvin Kivi hallitsi oman aikansa kansan puheen, mutta vanhan kirjasuomen eli pipliasuomen vaikutus on Veljeksissä myös vahvasti läsnä. Kivi puhuu lähes meidän kieltämme, mutta vanhahtavaa ainesta on juuri sen verran, että kuulija jää sitä maiskuttelemaan.

On viehättävää kuulla sanoja, joiden merkitystä ei täysin ymmärrä, vaikka tajuaakin asiayhteyden. Nopea lukija vain sivuuttaisi liian vaikeat sanat hyppimällä ylitse, mutta kuulija ei pääse niitä pakoon.

Kivi uudisti puheen, kielen ja kirjallisuuden kolmiyhteyttä. Esimerkiksi käy Impivaaran joulukohtauksen olutkuvaus: Jos kannullisen sitä nielaisit, tunsitpa hieman huimausta...

Mikahäkkis-passiiviksi nimetty sinä- tai sä-puhuttelu yksikön toisessa persoonassa muodollisena subjektina ei siis ole englannin lainaa tai uudennos vaan Kiven kieltä jo 1800-luvulta.

Lukijoille uutta ja oudolla tavalla kiehtovaa oli sinänsä rehtien veljesten niin lukkarin koulussa kuin monessa muussakin tapauksessa osoittama auktoriteettien vastaisuus, impivaaralainen elämä omilla ehdoilla.

Myös raaka ja herjaava kielenkäyttö oli jotakin ennenkuulumatonta. Lukuisat kirosanat ja ilmaukset kuten sinä haisit kuin helvetti tai Oh sinä musta sika! olivat August Ahlqvistille ja muille sensoreille liikaa. Monet koululaissukupolvet ovatkin saaneet lukea Veljeksiään vasta kun ilmauksia siistineen kuoharin terävä veitsi oli niitä silponut.

Silvastin oman koulun Kivi-näytelmäkatkelmissa lukkarin koulusta Eero opetti veljilleen tietokoneen käyttöä ja hiidenkivellä veljekset lauloivat kapakkatunnelmissa Hectoria ennen miehistymistään. Havainnollinen osoitus siitä, kuinka tarpeeksi suuri kirjallisuus ylittää ajan.

Kiven kielenkäytön merkitystä pohtinut suomen kielen tutkija Lari Kotilainen sanoo, että kieli antaa kirjallisuudelle sanat ja rakenteet, mutta on itsekin saamapuolella. Kirjallisuus ikään kuin testaa kielen mahdollisuuksia. Kotilaisen mukaan se on kielen kokeilua, ja sitä kautta kehitystä.

Kielen ja kirjallisuuden rajapintoja hakee myös kirjailija, Sunnuntaisuomalaisen kolumnisti Rosa Liksom lapin murteella kirjoitetussa ja ”eettisesti sietämättömän tuntuiseksi” luonnehditussa teoksessaan Everstinna. Tänään, Suomalaisen kirjallisuuden päivänä Liksom tapaa lukijoitaan Keskisuomalaisessa Naisten pankin Lue Naiselle Ammatti -yleisötapahtumassa.

Kirjoittaja on pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Nimellä

Keskustan johtajapeli on selvä, vai onko?

Grönlannin osto on kiehtonut ennenkin

Historian lumo pesii tarinoiden aukoissa

Suuri harha vääristää nyt markkinataloutta

Jäätynyt konflikti, jossa viha ei sula

Suuri osa meistä tekee sitä

Suomi-kritiikillä oli myös ideologinen pohja

Ollapa joka pitäjässä oma Martti Mäkinen

Ohi on päästävä, vaikka sitten suojatien edessä

Avoimen väylä tulee olla tarjolla kaikille

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.