Lehdistön heikkous näivettää demokratiaa

Demokratian seuranta on katoamassa köyhemmillä ja pienemmillä alueilla, koska sanomalehdistön tilanne heikkenee, Frances Cairncross tiivisti näkemyksensä Maailman uutismedian kongressissa viikko sitten lauantaina Skotlannissa.

Cairncross, 74, on toimittaja, kolumnisti ja yliopistoihminen. Hän oli 1970- ja 1980-luvuilla Guardianin toimittaja ja sittemmin parikymmentä vuotta The Economistissa. Sittemmin ekonomistiksi kouluttautunut Cairncross teki uraa yliopisto- ja tiedemaailmassa.

Cairncrossin mukaan on viitteitä siitä, että sanomalehtien levikkien lasku painaa myös äänestysprosentteja alaspäin. Ja samalla kansalaisia etääntyy demokratiasta.

Myös siitä on viitteitä, että kuntien ja kaupunkien taloudenhoito löystyy, jos lehdistön painetta ei ole. Kaupunkien oma tiedotus ei tätä painetta julkisyhteisöille luo vaan se syntyy vain vapaan sanomalehdistön olemassaolosta.

Sanomalehdenkustantajien (WAN) ja päätoimittajien kongressissa oli tänä vuonna voimakkaasti esillä journalismi ja sen merkitys yhteiskunnille. 71. kerran järjestetty kongressi keräsi 800 omistajaa, kustantajaa, toimitusjohtajaa ja päätoimittajaa kolmeksi päiväksi Skotlantiin. Alan näkymä oli yhtä harmaa kuin sateisen Glasgow´n taivas.

 

Paperisten sanomalehtien levikki ei viime vuonna noussut eikä laskenut maailmassa. Viidessä vuodessa laskua on tullut vain 0,5 prosenttia. Paperilehtien levikki nousee Aasiassa ja Afrikassa. Länsimaissa suunta on toinen.

Sanomalehtien digiversioiden levikki on viidessä vuodessa noussut 307 prosenttia. Hurja tahti johtuu siitä, vasta viisi vuotta sitten digiversiot vasta alkoivat muuttua maksullisiksi. Viime vuonna kasvu tasaantui 14,7 prosenttiin.

Digikasvu tulee länsimaista. Esimerkiksi kanadalainen The Globe And Mail kasvatti viime vuonna digitilauksiaan 10 prosenttia. Paperilehden levikki laski 4 prosenttia. Kustantaja Phillip Crawleyn mukaan menetetyn paperilehden tilauksen tilalle tarvitaan kolme digitaalista tilausta, jotta talous pysyy tasapainossa.

The Globe And Mail on suuri lehti. Se leviää Kanadan itäreunalta länsilaidalle ja paperilehteä painetaan Vancouverissa, Calgaryssä, Torontossa ja Monréalissa.

Sanomalehtimarkkina suosii nyt Pohjois-Amerikassa suuria sanomalehtiä. Osa niistä on päässyt hyvään digitaaliseen kasvuun. Kärjessä menee The New York Times, joka kerää jopa 250 000 uutta digitilausta joka vuosineljännes. Myös The Washington Post ja taloussanomalehdet The Financial Times ja The Wall Street Journal ovat hyvällä tiellä.

The Wall Street Journal julkaisi 4. toukokuuta laajan artikkelin amerikkalaisen sanomalehdistön digitalisaatiosta. Sen mukaan Yhdysvalloissa on lopetettu lähes 1800 sanomalehteä vuosien 2004–2018 välillä. Yli 200 piirikuntaa on ilman omaa lehteä. Ennen niissä oli paikallisista asioista kertova lehti. Luvut perustuvat Pohjois-Carolinan yliopiston laskelmiin.

Jutun johtopäätös oli, että jopa suurten kaupunkien (Dallas, Seattle, Minneapolis jne.) lehtien on vaikea onnistua digitaalistumisessa saati sitten pienten paikkakuntien lehtien. Digitaalisuudessa vanhat paperilehden jakeluun perustuvat aluerajat murtuvat, ja lukijat siirtyvät parhaan, monipuolisimman ja runsaimman sisällön tarjoavien lehtien tilaajiksi. Kehityskulku noudattaa paperilehtien alueellisia voittajia selittänyttä levikkikierreteoriaa.

Yhdysvalloissa oli vuonna 1990 yli 465 000 toimittajaa sanomalehdissä. Nyt paperisten lehtien toimittajamäärä on 183 000. Sähköisten lehtiversioiden tekemiseen on palkattu toimittajia, mutta kasvu on keskittynyt suuriin lehtiin. Muutamissa suurimmissa sanomalehdissä onkin jo enemmän toimittajia kuin koskaan niiden historiassa. Ne ovat nyt olleet voittajia.

 

Tiedon luotettavuus on osa demokratioiden toimintaa. Jos ihmiset eivät luota ympäröivästä yhteiskunnasta kertovaan tietoon, populistinen politiikka saa sijaa. Ja jos syntyy tiedonvälityksellisiä leirejä, joissa uskotaan vain oman leirin uutisvälineen tietoon, kansakunnat voivat jakaantua. Yhdysvallat on tällä tiellä.

Digitalisaatio saattaa muuttaa uutisten seuraamista pinnalliseksi. Kännykällä lehden uutissovellusta tai verkkoversiota lukeva rullaa globaalilukujen perusteella etusivua keskimäärin vain 25 prosenttia alaspäin ja käyttää siihen aikaa 22 sekuntia. Suurin osa jutuista jää siis edes vilkaisematta. Paperilehteä luetaan yleensä 20–30 minuuttia.

WANin teettämien analyysien mukaan vapaa sanomalehdistö on yhteiskunnalle kuin terveysruoka tai lääke. Maissa, joissa on runsas vapaa sanomalehdistö, muun muassa talouskasvu, hallinnon toimivuus, lainkuuliaisuus ja sosiaaliset olot ovat parempia kuin muissa maissa. Sanomalehdistön heikkous yhdistyy usein korruptoituneeseen yhteiskuntaan, liiketoiminnan esteisiin sekä ihmisoikeuksien ja koulutuksen puutteisiin.

Kirjoittaja on päätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Nimellä

Internet, internjet – vai ehdollinen da?

Suomessa tarvitaan yhteistuntoa

Hups – pääministeri tuli erotettua

Näin ei voi tehdä montaa kertaa

Karstulan notkeasti palveleva paikallislehti

Pelkoa, eripuraa ja tuloksia ohjuksilla

Kolumni: Rinne – työväen sankari vai entinen pääministeri?

Yhden päivän talvisota

Miksi kulttuurieliitti väisti totuutta?

Tarjolla haasteita sisältä ja ulkoa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.