Meneekö nuori puoluejohtaja oikeisiin töihin?

Suomea johtavat nuoret puoluejohtajat. Hallituspuolueiden puheenjohtajien keski-ikä on 42 vuotta, mutta jos ennakoidaan pääministeri Sanna Marinin, 34, nousevan kesällä SDP:n johtoon Antti Rinteen, 57, tilalle, keski-ikä on hieman alle 38 vuotta. Keski-ikää nostaa RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson, 56.

Kaikkien muiden hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat 32–34-vuotiaita. Valta on tukevasti nuorilla aikuisilla. Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Katri Kulmuni on 32-vuotias, vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo 34 ja vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson 32.

Keski-ikäiset ovat lähes väistyneet puolueiden johdosta. Kokeneita, yli 60-vuotiaita poliitikkoja ei ole perinteisten puolueiden johdossa lainkaan. Vain politiikkaa uudistamaan syntyneen Liike Nytin puheenjohtaja on eläkeikäinen Hjallis Harkimo, 66.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo täytti marraskuussa 50 vuotta ja on muuttumassa ikääntyväksi poliitikoksi. Kristillisten puheenjohtaja Sari Essayah on 52-vuotias ja perussuomalaisten Jussi Halla-aho 48-vuotias.

Puolueen puheenjohtajana poliittinen ura on huipussaan – ellei henkilöstä sitten tule tasavallan presidenttiä kuten kokoomuksen Sauli Niinistöstä. Keskimäärin puoluejohtajan tehtävä on kolmen viime vuosikymmenen aikana kestänyt hieman yli neljä vuotta.

Mihin puoluejohtajat ovat siirtyneet puheenjohtajuuden jälkeen? Kuinka moni heistä on jättänyt politiikan ja siirtynyt normaaleihin töihin? Onko edelleen olemassa kultaisia oksia, joille poliitikkoja nostetaan?

Nykyiset nuoret puoluejohtajamme ehtisivät tehdä vielä toisen tai kolmannenkin elämänuran aivan toisilla aloilla. Mielenkiintoisen ennustuksen nykyisten puoluejohtajien tulevaisuudesta voi tehdä tutkimalla viimeisten 30 vuoden aikana puoluejohtajana olleiden työuraa.

Vuodesta 1990 lähtien puoluejohtajina on ollut 48 henkilöä.

Suurin osa puoluejohtajista on jatkunut politiikassa. Kansanedustajina jatkoi puheenjohtajan paikalta tippumista seuraavilla vaalikausilla 23 entistä puoluejohtajaa. He sopeutuivat kansanedustajan rooliin eivätkä hakeutuneet entiseen ammattiinsa tai aivan uudelle alalle.

Euroopan parlamenttiin on tullut valituksi yhdeksän entistä puoluejohtajaa. Kaksi on noussut EU:n komissaariksi. Tehtävään valitaan henkilö poliittisin perustein. Jutta Urpilainen (sd.) on nyt Suomen komissaari, edellinen oli Jyrki Katainen (kok.).

Poliitikkojen vaikutusvallassa olevat paikat ovat suosittuja kultaisia oksia. Mari Kiviniemi (kesk.) valittiin OECD:n apulaispääsihteeriksi, Esko Aho (kesk.) Sitran yliasiamieheksi, Pekka Haavisto (vihr.) YK:n tehtäviin, Anni Sinnemäki ensin Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ja sitten apulaispormestariksi, Pekka Sauri (vihr.) Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi, Alexander Stubb (kok.) ja Niinistö Euroopan Investointipankin varapääjohtajaksi, Katainen Sitran yliasiamieheksi, Ville Itälä (kok.) Euroopan petostentorjuntaviraston pääjohtajaksi ja Ilkka Suominen (kok.) Alkon pääjohtajaksi.

Erilaiset apulaispääsihteerit ja apulaisjohtajat ovat poliitikkoja varten luotuja tehtäviä. Osa niistä on lokoisia.

Myös suurlähettilääksi tie vie poliittisen luottamuksen kautta. Ole Norrback (r.) nimitettiin suurlähettilääksi Norjaan sekä Kreikkaan ja Pertti Salolainen (kok.) Lontooseen.

Moni entinen puoluejohtaja hakeutui myös viestintätehtäviin eli ajamaan jonkun tahon etua. Näin teki muun muassa Paavo Lipponen (sd.), joka konsultoi venäläisten Nord Stream -kaasuputkea. Ulf Sundqvist (sd.) johti viestintätoimisto Kreabia ja Matti Vanhanen (kesk.) ajoi perheyritysten etua.

Tuija Brax (vihr.) lähti Sydänliiton asialle. Suvi-Anne Siimes (vas.) vaihtoi vasemmistoajattelun ensin lääketeollisuuden ja sitten työeläkevakuutusyhtiöiden edun ajamiseen. Jan-Erik Enestam (r.) edistää nyt Eurofighterin valintaa Hornetien seuraajaksi.

Yritysjohtajiksi on noussut entisiä puoluejohtajia vain RKP:stä. Christoffer Taxell oli ruotsinkieliseen pääomaleiriin kuuluneen Partekin toimitusjohtaja vuosina 1990–2002. Hän oli myös hallituksissa tai niiden puheenjohtajana Finnairissa, Sampossa, Luvetassa, Nordkalkissa, EVA:ssa ja EK:ssa.

Carl Haglund siirtyi RKP:n johtajuuden jälkeen kiinalaisen Kaidin maayhtiön varatoimitusjohtajaksi, sieltä Accentureen ja nyt ETLA:n ja EVA:n hallitusten johtoon.

Esko Aho kävi puheenjohtajuuden ja pääministeriyden jälkeen ensin Amerikassa, tuli poliittisten suhteiden kautta Sitran johtoon ja sai sitten paikan Nokian johtokunnassa. Hänen työnään Nokiassa olivat yhteiskuntasuhteet.

Normaaleihin, oikeisiin töihin palanneita ei puoluejohtajista löydy.

Kirjoittaja on päätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.