Nimellä: Haaveiden mökillä itikat eivät kuppaa

Omassa kotonaan on niin paljon kätevämpää olla kuin kotonaan.

Omakotitalo, kaksi lasta, koira ja kesämökki. Siinä on kuulemma suomalainen unelma. Perheemme, ei lapsuuden eikä aikuisuuden, ole koskaan omistanut kesämökkiä. Suurimmalla osalla lähisukulaisistakaan sellaista ei ole. En ole siis käynyt kuokkimassa ja jäänyt vaivaksi asti kenenkään kesää pilaamaan. Niinhän suomalaiset kai aika usein tekevät, mikäli lehtitietoihin on uskominen.

Useilla tuttavilla mökki kuitenkin on. Koska en kokemattomuuttani oikein ymmärrä mökkeilyä, kyselin tutulta vilpittömin mielin, mitä hänen perheensä tekee kesäpaikassaan. Hän taisi vähän kummeksua moista utelua.

Kuulemma tekevät sitä samaa mitä kotonakin.

Ja minä yritin miettiä, miksi siihen tarvitaan mökki. Omassa kotonaan on niin paljon kätevämpää olla kuin kotonaan.

Harvalla on tietenkään kotonaan rantaa heti ulko-ovella, joten useimmilla kesämökeillä järven tai muun vesistön läheisyys on se iso juttu. Ja se, että saa vaihtelua tavalliseen arkeen.

Mökillähän riittää puuhailtavaa aina ja monet sanovatkin mökkiään työleiriksi hymy huulillaan. Ne, jotka eivät hymyile, eivät taida kesäpaikassaan viihtyä.

Monelle mökki tuntuu kuitenkin olevan täydellinen rauhan tyyssija, kesäparatiisi, jonne suunnataan heti, kun töiltä ehditään. Paikka, jonne saatetaan jopa muuttaa eläkepäivillä.

Koska minuun iskee toisinaan hillitön mökkikaipuu, vuokrasimme viime kesänä yhden Äänekosken 2 551 mökistä. Hinta oli kohtuullinen, saarisijainti Keitele-järvellä loistava ja kokonaisuus ihastuttava. Samalla saimme testata perheemme soveltuvuutta mökkielämään.

Koko viikon satoi vettä, eikä lämpömittari näyttänyt viittätoista astetta enempää. Koiranpentumme kävi herkuttelemassa huussin antimilla. Älkää kysykö, mistä tiedän.

Olimme suunnitelleet, että ramppaamme saunaan ja uimaan koko viikon, otamme aurinkoa laiturilla. Ei meistä ollut siihen. Palelsi, eikä aurinkokaan paistanut. Tiskiveden lämmittäminen ja juomaveden ronttaaminen alkoivat ärsyttää aika nopeasti. Matalan rannan mutapohjakin ällötti.

Olin ilmiselvästi romantisoitunut mökkielämän, mutta en tietenkään tunnustanut sitä perheelleni, vaan jähmetin hymyn kasvoilleni. Vihellellen kokkasin ahtaassa keittiössä kahdella kaasulevyllä ja tyrkkäsin ateriat tarjolle pahvilautasilta.

Kokemus ei lannistanut, sillä mökkikateuteni nosti taas päätään, kun sisustuslehdet tuuppasivat kevään myötä juttuja upeista suomalaisista kesäkodeista. Kadehdittavaa riittää, sillä Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 kaikkiaan 507 200 kesämökkiä.

Perheen tuomio virittämääni eikö mökki olisi kiva -keskusteluun oli lyhyt ja tiivistyi teinin ”ei kiinnosta” -kommenttiin. Vaan haaveiden siivet, ne liihottelevat edelleen kuin lokki Äänekosken satamassa. Niissä haaveissa paistaa aina aurinko, itikat eivät kuppaa ja joku muu tyhjentää huussin.

Kirjoittaja on aluetoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.