Pikapääkirjoitus: Työväestö syrjäytti pääomapiirit vuosikymmenten valta-asemasta

Kansanrintama vai punamulta? Miksi Antti Rinteen (sd.) tänään valitsemaa hallituspohjaa pitäisi kutsua? Ja onko nimellä väliä. Ehkä nimellä ei ole suurta väliä, mutta se on nyt todellisuutta, että Suomessa tapahtuu suuri hegemonian vaihdos. Työtä tekevä kansa syrjäytti vuodesta 1987 saakka lähes katkotta niskan päällä olleet pääomapiirit vallan ytimestä.

Poliittinen valta-asetelmien murros voi olla suuri. Elinkeinoelämän taustavaikuttajat ja pääomapiirit saattavat joutua nyt päätösvallan ulkokehälle. Se olisi näille piireille suuri järkytys. Elinkeinoelämän vaikutusvalta on ollut viime vuosikymmeninä erittäin suuri hallitusten linjauksiin ja maan politiikkaan. Moni asia on edennyt talouden ehdoilla. Nyt Antti Rinne ainakin puheissa ja SDP:n ohjelmassa on tehnyt tähän pesäeroa. Työ ja pääoma on nyt ristiriidassa.

Kansanrintama-termillä on historiallisesti tarkoitettu aivan vasemmalta puoluekartan keskelle ulottuvaa hallitusta. Kansanrintamahallitukseksi kutsuttiin muun muassa keväällä 1966 syntynyttä hallitusta, jossa mukana oli SDP, keskusta, SKDL ja TPSL.

Suomen Kansan Demokraattinen Liitto oli nykyisen vasemmistoliiton edeltäjä. Kansandemokraatit olivat silloiseen ajan henkeen osin kommunistishenkisesti neuvostosuuntautuneita. Heistä kääriytyi sittemmin neuvostokommunismiin pesäeron tehnyt vasemmistoliitto. Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto oli SDP:stä irtautunut pieni puolue (1959-73), joka asemoitui demarien ja kansandemokraattien väliin.

Kansanrintama kuvasi nimenä sitä, että kyse oli kansan, siis oikeastaan pääosin työväen, rintamasta. Siihen keskusta nivoutui silloisen maaseudun pienentuloisen viljelijäväestön kautta. Tiluksia ei nähty niinkään pääomana vaan toimeentulon tuojana.

Punamulta puolestaan on perinteisesti tarkoittanut SDP:n ja keskustan hallitusta. Punamullassa on yleensä ollut lisänä joitakin puolueita. Viimeksi RKP täydensi SDP:n ja keskustan punamultaa Jäätteenmäen-Vanhasen hallituskaudella 2003-2007.

Nyt Rinne kutsui SDP:n johtamiin hallitusneuvotteluihin vihreät, vasemmistoliiton, keskustan ja RKP:n. Kolme ensimmäistä edustaa vasemmistoa ja kaksi jälkimmäistä porvarillista puolta. Tätä kokoonpanoa ei voi kutsua oikeaksi kansarintamaksi, vaikka sen politiikka voikin kääntyä selvästi vasemmalla viime vuosina toteutetusta talous-, sosiaali- ja työmarkkinapolitiikasta. Myös veropolitiikassa ainakin vasemmistopuolueilla on radikaaleja haluja lisätä verottamista, erityisesti pääomien. Tämä nostattaa niskakarvoja elinkeinoelämässä, pääomaa omistavissa, menestyvien yrittäjien joukossa ja hyvinvoivassa keski- sekä yläluokassa.

Rinne itse kutsuu hallitusneuvotteluja käyvää pohjaa "tulevaisuuden tekijöiksi - uudeksi punamullaksi". Tällä hän haluaa korostaa, että on tapahtumassa käänne viime vuosien politiikalle. Rinne selvästi halusi myös tehdä pesäeroa Juha Sipilään (kesk.), kun häneltä kysyttiin Sipilän ministeriydestä. Vain vaivoin hän jätti sanomatta, että ei toivo Sipilää ministeriksi hallitukseensa. Sipilä tosin itse sanoi jo aikaisemmin tiedotustilaisuudessa, että keskustan puheenjohtaja tulee hallitukseen. Ja lisäsi, että tiedättehän hänen olevan väistymässä puheenjohtajan paikalta. Tämän voi tulkita viestiksi siitä, että hän ei tule pysyväksi ministeriksi hallitukseen.

Rinne linjasi hallitustaan muutamilla määreillä. Päällimmäiseksi niistä jäi yhteiskunnan eriarvoisuuden korjaaminen. Sama toistui vasemmistoliiton Li Anderssonin puheissa. Vihreiden Pekka Haavisto puhui köyhyydestä ja sen vähentämisestä, samoin keskustan Sipilä.

Rinteen hallituskokoonpanossa keskusta ja RKP pyrkivät olemaan yrittäjien ja porvarillisen Suomen turva. Onnistuessaan tasapainottamisessa keskusta parantaa puolueen kannatusta ja asemaa.

Tasapaino siirtyy nyt selvästi vasemmalle ja sillä voi olla suuria vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Vaikka eduskunnassa on selvä porvarienemmistö 124-76, hallituksen voimalinja on vasemmalla. Voimatasapainon muutos on yksi vastareaktio pitkään jatkuneelle globalisaatiolle ja talouselämän vallalle kaikessa poliittisessa päättämisessä. Se on osin samaa vastareaktiota kuin perussuomalaisten nousu.

Voimatasapainon muutos on elinkeinoelämälle suuri muutos, kun sen ääntä ei ehkä kuunnellakaan hallituksessa entisellä herkkyydellä. Kuiskuttelijoiksi voi palata ammattiyhdistysliikettä. Sen lisäksi pöytiin voi ilmaantua erilaisia vihervasemmistolaisia tahoja. Hallituspohja on melko liberaali ja ilmastolinjainen.

Kokoomukselle ja sen lähitahoille tottuminen oppositioasemaan on aluksi shokki. Puolue on neljän vuoden taukoa lukuun ottamatta ollut vallan ytimessä vuodesta 1987 lähtien.

SDP, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP neuvottelevat hallitusohjelmasta lähiviikot. Sen pitäisi valmistua 24. toukokuuta mennessä ja hallituksen tulla nimitetyksi kesäkuun alkupäivinä. Neuvotteluista ei tule helpot, mutta todennäköisesti ne johtavat hallituksen syntyyn.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Päätoimittaja Mervola: Punamullan paluu on suuri linjamuutos

Kommentti: Kokoomuksen tiukka talouslinja ajoi puolueen oppositioon – "Se oli yllätys, että kokoomuksen liikkumatila oli niin pieni"

Vihreiden Haavisto ennakoi hakkuiden olevan suuri kysymys hallitusneuvotteluissa

Antti Rinne lähtee neuvottelemaan 117 kansanedustajan enemmistöhallitusta – mukana SDP, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP

Hallitusneuvotteluissa tähdätään kansanrintamaan – mutta mikä se oikein on?