Päätoimittaja Mervola: Antti Lindtmanin rohkea puhe toi mieleen Paavo Lipposen vuodet

Pekka Mervola

Antti Lindtmanin puhe SDP:n puoluevaltuustossa oli rohkea, todella rohkea.

Hän puhui maan taloudesta, ulkopolitiikasta ja työmarkkinoista tyyliin, joka muistetaan SDP:n suuruuden ajalta eli Paavo Lipposen vuosilta. Tuolloin sosiaalidemokraatit voittivat vaaleja ja olivat maan ehdottomasta vahvin puolue. SDP oli valtiohoitajapuolue ja talouspuolue. Lipponen myös vei maata eteenpäin ja hänellä oli rohkeus näyttää suuntaa.

Lindtman ei viitannut pääministeripuheessaan Lipposeen vaan toiseen sosiaalidemokraattien historialliseen voimahahmoon Väinö Tanneriin. Lindtman muistutti Tannerin sanoin: "hevoset ovat vankkureiden edessä eikä toisin päin". Tällä hän halusi korostaa, että yritykset ja elinkeinoelämä eivät ole vastapuoli vaan hyvä yhteistyö on kaikkien eduksi. Talouskasvu tuo hyvinvointia.

Lindtman korosti sopimusyhteiskuntaa ja samalla puhe oli epäsuora näpäytys Antti Rinteelle.

Sanna Marin puolestaan aloitti puheensa viitaten Anttiin (Rinteeseen) ja toisti moneen kertaa kevään vaalikampanjaa ja sijaispuheenjohtajana toimimisensa. Marin korosti omaa osaamistaan neuvotteluissa: "Tässä minä ole oikeasti hyvä."

Marin puhui myös koulutuksesta, sotesta ja sosiaalipalveluista. Marin ei kertonut perhesuhteistaan ja tai lapsuudestaan kuin viittauksella "vähävaraisen perheen lapsena".

Marinin esiintymisessä oli pääministeripuheen aikana hänelle tyypillistä surumielisyyttä. Lindtman sen sijaan kertoi monivivahteisesti perheensä erosta hänen ollessaan viisivuotias ja siitä kuinka hän jäi isänsä Joukon kasvattamaksi. Isän ohje oli: "Ole aina nöyrä, mutta älä nöyristele". Lindtman myös puhui Kaija-vaimostaan ja Sofi-tyttärestään, jolle hän haluaisi myös pääministerinä lukea iltasadun.

Puheet ehkä vaikuttivat puoluevaltuuston jäseniin, mutta miten? Lindtmanin puhe oli sen verran demarien oikealta laidalta, että se on kaksiteräinen miekka. Haluaako SDP vasemmistolaisen Marinkin vai oikeistodemari Lindtmanin?

Lindtman selvästi halusi haastaa Marinin. Antti Kaikkonen hävisi Katri Kulmunille keskustan puheenjohtajakisan, kun hän ei uskaltanut haastaa Kulmunia ja tuoda esille selvää linjaa puheissaan. Lindtman uskalsi profiloitua. Hän lähti Tannerin ja Lipposen linjalle ja halusi osoittaa puheellaan johtajuutta ja näkemystä siihen, mihin maata pitää viedä.

Kirjoitus on julkaistu päätoimittaja Pekka Mervolan Huomioita-palstalla. Muita palstan juttuja voit lukea täältä.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut