Brasilialaisohjaaja Fernando Meirelles puhuu Midnight Sun Film Festivalilla eli tuttavallisemmin Sodankylän elokuvajuhlilla yhtä intohimoisesti sosiaalipolitiikasta ja ilmastokriisistä kuin taiteestakin. Sodankylän 34. elokuvajuhlien päävieraana toimiva Meirelles on tunnettu erityisesti elokuvistaan, joissa kuvataan Etelä-Amerikan ja Afrikan sosiaalisia ongelmia.
Meirelles esiintyy yleisön edessä perinteikkäässä aamukeskustelussa Kitisenrannan koulun salissa lauantaina. Siihen asti ensi kertaa Suomessa vieraileva ohjaaja on päättänyt nauttia Lapin ja festivaalien tunnelmasta.
– Tämä vaikuttaa loistavalta paikalta kytkeä itsensä irti internetistä ja katsoa elokuvia, hän toteaa.
Sodankylän muihin ulkomaisiin vieraisiin kuuluu tänä vuonna muiden muassa ruotsalainen näyttelijä-ohjaaja Pernilla August. Meirelles aiheutti yleisössä naurureaktion tapahtuman avajaisnäytöksessä, kun hän kertoi humoristiseen sävyyn, että jännittää Augustin tapaamista. Kaksikko ei ole nähnyt toisiaan sen jälkeen, kun Meirelles leikkasi Augustin roolihahmon kokonaan pois vuoden 2005 elokuvastaan Uskollinen puutarhuri, joka nähtiin avajaisnäytöksen elokuvana.
<story-element type="paragraph"> Bolsonarolle kovaa kritiikkiä
Tammikuussa valittu Brasilian presidentti Jair Bolsonaro herättää Meirellesissä huolta. Ohjaaja on intohimoinen ilmastoaktivisti, ja Brasilian nykyinen hallitus yrittää hänen mukaansa kaikin keinoin kiistää ongelmaa ja esittää sen olevan marxistinen salaliitto. Häntä vaivaa myös se, kuinka Bolsonaro ei koskaan käsittele tai ylipäätään mainitse maan ilmiselviä sosiaalisia ongelmia.
– Hänelle köyhyyttä ja yhteiskunnan eriarvoisuutta ei ole edes olemassa, Meirelles toteaa.
Ohjaaja kuvailee Bolsonaron kampanjan muistuttaneen erittäin vahvasti Donald Trumpin kampanjaa Yhdysvalloissa. Kansan tuki hankittiin lupaamalla taistelua yritysten korruptiota vastaan. Kuitenkin nyt, kun hallitus on ehtinyt olla vallassa noin puoli vuotta, kannatusluvut ovat laskeneet reilusti.
– Uskon brasilialaisen kokemukseni perusteella, että tämä oikeistolainen populismi maailmassa ei kanna kauaa, Meirelles pohtii.
<story-element type="paragraph"> Favelojen arkea jo 17 vuotta
Meirellesin läpimurto kansainväliseen arvostukseen oli vuonna 2002 ohjattu City of God, joka kuvasi elämää Rio de Janeiron rikollisten hallitsemissa slummeissa eli faveloissa. Elokuva ei ole dokumentti vaan draama, mutta sen kuvaamisessa käytettiin poikkeuksellista aitoutta tuonutta lähestymistapaa. Näyttelijät kerättiin teatteriopistojen sijaan kaduilta.
– En olisi vuosituhannen alussa voinut ikinä löytää riittävästi nuoria mustia näyttelijöitä Brasiliasta esittämään elokuvan hahmoja. Jalkauduimme faveloihin ja kyselimme, ketkä haluavat osallistua omaan näyttelijäkouluumme elokuvaa varten, Meirelles sanoo.
– Jos emme olisi löytäneet tarpeeksi amatöörinäyttelijöitä, emme olisi tehneet koko elokuvaa.
Ohjaaja kertoo, että tilanne faveloissa on muuttunut City of Godin kuvaamasta 1970-luvusta mutta ei yhtään sen paremmaksi. Sotilaspoliisit valtasivat alueet huumekauppiailta, ja nyt näitä alueita hallitsevat yksityiset asejoukot, jotka ovat entisiä sotilaspoliiseja mutta irtaantuneet valtion armeijasta.
– He käyttävät kansalaisia omaksi hyväkseen, ja tilanne on ihan sama kuin ennenkin. Ja nykyinen presidenttimme tukee näitä laittomia asejoukkoja, Meirelles sanoo.
<story-element type="paragraph"> Paavit nokikkain Netflixissä
Fernando Meirelles raotti Sodankylän elokuvajuhlilla myös verhoa odotettuun uutuuteensa The Pope. Elokuva on valmis ja odottaa parhaillaan hyväksyntää Venetsian elokuvajuhlille. Joulukuussa lyhyen elokuvateatterikierroksen jälkeen Netflixissä julkaistava kokoillan elokuva on fiktiivinen mutta tositapahtumiin perustuva kuvaus paavi Benedictus XVI:sta ja tämän seuraajasta paavi Franciscuksesta.
– Tämä on elokuvan tulevaisuutta. Harkitsin Netflixiin tekemistä pitkään, mutta olen iloinen, että päätin tehdä sen, koska sen kautta elokuva saa niin paljon enemmän yleisöä kuin klassista reittiä, Meirelles kertoo.
Rooleja näyttelevät Hollywoodin kokeneet tähdet Anthony Hopkins ja Jonathan Pryce. Anthony McCartenin kirjoittama käsikirjoitus koostuu ainoastaan kahden paavin välisestä keskustelusta, joka on rakennettu keräämällä palasia aitojen esikuvien julkisista lausunnoista ja asettamalla ne keskenään vastakkain.
– Se on älykäs käsikirjoitus, ja elokuvasta tuli lopulta erittäin hauska. Ensimmäisen näytöksemme jälkeen Lontoossa ihmisiltä kysyttiin, mitä genreä se edustaa, ja yllätykseksemme useimmat vastasivat, että komediaa.
Rakenteellisesti elokuva on tietysti täysin fiktiivinen. Meirelles ei tiedä, ovatko paavit oikeasti edes koskaan tavanneet tällaista keskustelua varten. Elokuvan oleellinen sisältö löytyy sen dialogin sanomasta ja teemoista.