Mies joka kuoli
Antti Tuomainen tuli suomalaiseen rikoskirjallisuuteen esikoisellaan Tappaja, toivoakseni (2006), joka oli nimeään myöten yksilöllinen ja rikkaalla kielellä kirjoitettu.
Hänen uusin romaaninsa Mies joka kuoli sijoittuu Haminan kaupunkiin. Se on tuttu ympäristö kaikille reserviupseerikoulun käyneille miehille, ja ympyräkadut tietävät myös muut suomalaiset.
Mies joka kuoli? Miten niin? Kaikki kuolevat. Mitä erityistä on tässä miehessä ja hänen kuolemassaan? No, ehkä se, että hän ei kuole tämän kertomuksen kuluessa.
Minäkertoja on 37-vuotias sienialan yrittäjä Jaakko Kaunismaa. Hän on oivaltanut, että keräämällä, pakkaamalla ja kuljettamalla Japaniin matsutake-sieniä, suomeksi männyntuoksuvalmuskoita voi ansaita hyvin, jopa satoja euroja kilolta.
Kaunismaa on yli seitsemän vuotta syönyt vaimonsa Tainan tekemiä aterioita. Perusaineksia ovat olleet kerma, suola, voi, juustot, runsaasti sianlihaa. Hän painaa kaksikymmentäneljä kiloa enemmän kuin ensitapaamisella tulevan vaimonsa kanssa.
Tässä on perusainekset alkavan keski-iän kriisiin. Mies on kokenut monenlaisia hankalia oireita: pahoinvointia, huimausta, yskänpuuskia, päänsärkyä.
Nyt lääkäri kertoo, mistä tämä johtuu: hänellä on pitkälle kehittynyt myrkytystila elimistössään. Ennen pitkää se tappaa hänet. Miten pian? Paljonko on aikaa? Päiviä, korkeintaan viikkoja.
Kun hän tulee kotiin poikkeuksellisen aikaisin, hän näkee vaimonsa ja firman salskean autonkuljettajan päällekkäin talon terassilla. Eikä tässä kaikki: kaupunkiin on perustettu kilpaileva yritys, joka houkuttelee paremmilla palkoilla Kaunismaan parhaita työntekijöitä.
Kuolemanpelon, vaimon uskottomuuden ja ankaran helteen runtelema mies yrittää selvitä kilpailevan yrityksen uhan alta. Hän ajaa ympyräkatuja tarkkaillen kilpailijaansa Petriä ja rikostutkija Mikko Tikkasta, joka tuntuu epäilevän häntä jostakin rikoksesta, jota ei hänelle ilmaista.
Tuomaisen elävä ja rikas kieli onnistuu mainiosti kuvaamaan päähenkilön tuntemukset tässä pelkojen kurimuksessa, jossa lääkärin julistama kuolemantuomio tuntuu koko ajan lähestyvän toimeenpanon hetkeä.
Lukijan on helppo samaistua kertojan ahdistaviin kokemuksiin helteisessä Haminan kaupungissa.