Helsinki on tarjoillut toistuvasti palveluksiaan idän ja lännen johtajille: Reagan sai jetlag-lepoa, Gorbatshov ensimmäisen kännykkäpuhelun

Suurvaltojen johtajat George Bush ja Mihail Gorbatshov Helsingissä Presidentinlinnan parvekkeella 1990. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

STT

Helsingin ehdoton valtti huipputapaamisten järjestämispaikkana on turvallisuus. Syrjäinen sijainti ja pieni koko on taannut rauhallisen vastaanoton. Toisin kuin Euroopan suuret pääkaupungit, Helsinki on välttynyt isoilta terrori-iskuilta. Myös mielenosoitukset ovat olleet maltillisia.

Turvallisuusnäkökulma saattoi vaikuttaa myös siihen, että Helsinki valikoitui lopulta Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien Donald Trumpin ja Vladimir Putinin kohtaamispaikaksi Itävallan Wienin sijaan.

Wienissä on monien kansainvälisten järjestöjen päämaja, ja isojen kokousten yhteydessä kaupungissa on nähty myös suuria mielenosoituksia. Vuonna 1975 Wienissä leimahti panttivankikriisi, kun terroristit ottivat öljyntuottajamaiden OPEC-järjestön päämajassa panttivangikseen 12 öljyministeriä.

Helsinki on myös kartuttanut mainetta luotettavana kokousjärjestäjänä. Suurilta epäonnistumisilta on toistaiseksi vältytty.

Suomen valtiojohto kuuli Bushin ja Gorbatshovin Helsingin-tapaamisesta radiosta

Lauantaina 1. syyskuuta 1990 presidentti Mauno Koivisto vietti viikonloppua Tähtelässä. Aamulla radiosta kuului kummia: Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton johtajat tapaavat Helsingissä viikon kuluttua.

–  Ajattelin, että kaikenlaisia merkillisiä juttuja sitä maailmalla kiertää, Koivisto kirjoittaa muistelmissaan.

Tieto Yhdysvaltain presidentin George Bushin ja Neuvostoliiton Mihail Gorbatshovin Helsingin-tapaamisesta vuoti julki ennen kuin Washingtonista ja Moskovasta ehdittiin soittaa ja kysyä, sopisiko se Suomelle.

Se oli noloa, muistelee presidentti Koiviston kansliapäällikkönä toiminut Jaakko Kalela.

–  Lehdistö alkoi soitella suomalaisille, ja suomalaiset tietysti kiistivät asian, koska ei meillä ollut tietoa asiasta, Kalela sanoo STT:lle.

Koivisto kertoo muistelmissaan, että oli jo ehtinyt unohtaa aamun uutisen, kun iltapäivällä ilmoitettiin, että George Bush oli tavoitellut häntä puhelimitse. Sekä Bush että Gorbatshov pahoittelivat vuotoa. Koivisto toivotti heidät tervetulleiksi.

Helsinki on valikoitunut toistuvasti idän ja lännen johtajien kohtaamispaikaksi. STT haastatteli useita tapaamisissa mukana olleita avainhenkilöitä, ja kaikilla oli varsin yhtenevä viesti siitä, miksi näin on käynyt.

Yhtäältä syynä on maantiede, toisaalta Suomen politiikka. Kylmän sodan aikana Helsinki, Wien ja Geneve olivat harvoja Euroopan kaupunkeja, joiden katsottiin tarjoavan puolueettoman maaperän Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton johtajien kohtaamisille.

–  Suomelle syntyi tämäntyyppiseen toimintaan pääomaa jo 1970-luvun alussa, jolloin Helsinki oli Wienin ohella isäntänä strategisten aseiden rajoittamista koskeville SALT-neuvotteluille, muistuttaa presidentti Martti Ahtisaaren neuvonantajana toiminut Alpo Rusi.

Suomi on pyrkinyt aktiivisesti hyödyntämään kyseistä pääomaa ulkopolitiikassaan. Presidentti Sauli Niinistö on toistellut useaan kertaan, että "Suomi on aina valmis tarjoamaan hyviä palveluksia, jos niitä tarvitaan".

"Suomeen on hyvä tulla"

Pitkän uran tehneen diplomaatin Pertti Torstilan mieleen on jäänyt Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin kommentti Suomen ja Helsingin asemasta. Clinton tapasi Venäjän presidentin Boris Jeltsinin Helsingissä maaliskuussa 1997.

–  Clinton sanoi Ahtisaarelle, että Suomeen on amerikkalaisen hyvä tulla kahdesta syystä: ne ovat maantiede ja Suomen politiikka.

Tuolloin kylmä sota oli jo päättynyt, Neuvostoliitto romahtanut ja Suomi liittynyt EU:hun. Jeltsinin taas oli helppo tulla Helsinkiin jo logistisista syistä: hän oli niin huonokuntoinen, ettei enää juuri kestänyt lentämistä.

Myös Yhdysvaltain johto on hyödyntänyt Suomen sijaintia Moskovaan lentäessään. Helsinki on toiminut "jetlag-pysäkkinä", jossa on vietetty päivä tai pari aikaeroa tasaamassa. Näin toimi esimerkiksi presidentti Ronald Reagan ja hänen ulkoministerinsä George Shultz.

–  Kerran kun oli sellainen sumu Euroopassa, että lentokoneet eivät lentäneet, (Shultz) sai käyttöönsä Suomen valtion virkavaunun. Hän meni junalla Helsingistä Moskovaan. Siitä amerikkalaiset puhuivat pitkään, Jaakko Kalela muistelee.

Asfaltti auki viime hetkellä

Huipputapaamisten järjestämiseen on liittynyt lukemattomia käytännön pulmia. Syyskuussa 1990 ponnistus oli erityisen suuri, koska varoaikaa oli vain viikko. Bushin ja Gorbatshovin tapaamisen lehdistöjärjestelyt olivat ulkoministeriön silloisen toimistopäällikön Petri Tuomi-Nikulan vastuulla. Hänelle viikko on jäänyt elävästi mieleen.

Lehdistötilaisuuden pitopaikaksi valikoitui Finlandia-talo, mutta se oli buukattu täyteen tapahtumia.

–  Tasavallan presidentin kansliasta ilmoitettiin, että nyt sinne tullaan ja sillä siisti, Tuomi-Nikula sanoo. Hän toimii nykyisin Suomen Unkarin-suurlähettiläänä.

Vielä viime hetkellä eteen tuli odottamaton ongelma.

–  Päivää ennen kokouksen alkua minulle kerrottiin, ettei Finlandia-talon tietoliikennekapasiteetti yllättäen riitä ja on suuri riski siitä, että koko systeemi romahtaa. Kun työmatkaliikenne alkoi hiipua, paikalle tuli kaivinkone, joka kaivoi Mannerheimintien auki Finlandia-talon ja Kansallismuseon välistä, Tuomi-Nikula muistelee.

Tarvittavat yhteydet rakennettiin yön aikana.

–  Sen jälkeen pantiin hiekka päälle ja vedettiin uusi asfaltti. Kun työmatkaliikenne aamulla alkoi, siinä kohdalla ei näkynyt muuta kuin musta rantu.

Vilkutus parvekkeelta kauhistutti

-

"No way!"

Ongelma ratkesi ja toimittajajoukko pääsi Finlandia-talossa kokeilemaan myös uusinta suomalaisteknologiaa: heille järjestettiin Nokian ja Helsingin puhelinyhdistyksen avustuksella NMT-puhelinten vuokrauspiste. Kännyköissä riitti vielä tuolloin ihmeteltävää: vain vuotta aiemmin Gorbatshov oli soittanut Suomesta ensimmäisen käynnykkäpuhelunsa Moskovaan. Puhelinmalli oli sittemmin "Gorbaksi" ristitty Mobira Cityman.

Gorbatshovin ja Bushin tapaamisen ajaksi Presidentinlinnan parvekkeelle piti asentaa massiivinen panssarilasi.

–  Kun amerikkalaisille kerrottiin, että meillä on tällainen tapa, että vieraat heiluttavat parvekkeella, sieltä tuli kuorossa, että "NO WAY!", Tuomi-Nikula muistelee.

Panssarilasi sai amerikkalaiset taipumaan, ja suomalaiset näkivät historialliset kädenheilautukset Linnan parvekkeelta.

Presidentti Koiviston muistelmien mukaan vieraat suhtautuivat lopulta luottavaisesti Suomen turvallisuuteen.

– Linnan parvekkeelle akkunan eteen oli nostettu raskas panssarilasi, mutta Bush ja Gorbatshov menivät lasin ohitse vilkuttamaan kansalle. Muutoinkin he varsin vapaasti liikkuivat yleisön joukossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.