Kirja-arvio: Amerikkalaisen nostalgian kulisseissa

Ville-Juhani Sutisen matkaesseet Yhdysvalloista todentavat kansan kiimaisen kaipuun fiktiivisiin kultakausiin.

Esseekirjaa kuvittavat Ville-Juhani Sutisen itsensä ottamat filmivalokuvat Yhdysvalloista. Kuva kirjan kannessa. Ville-Juhani Sutinen

Risto Löf

Kapitalismin museo – Esseitä Amerikasta

Kirjailija-kääntäjä Ville-Juhani Sutinen yhdistää matkaesseissään kiinnostavasti ja omaäänisesti yhteiskuntakritiikkiä ja kulttuurihistoriaa sekä entisaikojen tutkimusretkeilijän, seikkailijan ja kulkurin henkeä.

Alle nelikymppisenä Sutinen on jo kolunnut maapalloa kaukaisesta idästä suureen länteen. Matkoillaan Sutinen käy rohkeasti sisään ihmisten ja yhteisöjen arkeen, mutta pysyttelee samalla ulkopuolisena silmänä. Yhtä aikaa myötäelävä ja kriittinen katse on hänen matkakirjojensa ehdoton ansio.

Amerikasta ja lännen suomalaissiirtolaisista Sutinen on kirjoittanut aiemmin Itä-Harlemin punainen ruusu -esseekirjassa ja Hiski Salomaan elämäkerrassa (2011). Uusin essee-kuvakirja Kapitalismin museo on syntynyt Kalifornian Berkeleyssa vastikään vietetyn vuoden ”sivutuotteena”. Kirjaa ei pitänyt syntyä, mutta hyvä että tuli tehtyä.

Uutuuden alkupiste ei yllätä: Donald Trumpin valinta presidentiksi ja kärjistyneet reaktiot siihen. Paradoksaalista on, että kaikessa ennustamattomuudessaan Trumpista on tullut turruttava sirkushahmo, jonka nimikin saa aikaan syvän huokauksen.

Onneksi Sutinen etenee nopeasti Trump-latteuksien ja juupas-eipäs-asetelman taakse. Sieltä avautuu puhuttelevia näkymiä amerikkalaisten arkeen, historiaan ja pohjattomaan nostalgianälkään.

Sutinen ei koe itseään ”Trumpin vastustajaksi”, mutta hänen näkemyksensä nyky-Amerikasta on tulkittavissa moraliteetiksi, jossa amerikkalainen kulttuuri ja elämäntapa nähdään loputtomiin jatkuvana peilitalona.

Sutinen siteeraa taajaan ranskalaisen Alexis de Tocquevillen 1830-luvun enteellisiä näkemyksiä Amerikasta ja postmodernin filosofin Jean Baudrillardin Amerikka-teosta (1986). Esseiden taustakumuna kuuluu Baudrillardin ajatus simulaatiosta: todellisuuskäsitys sumenee lopullisesti, kun nostalgia toisintaa menneiden aikojen kuvastoa ja muuttaa kaiken kitschiksi.

Amerikassa nostalgia suuntautuu varsinkin 1920- ja 1950-luvun tehdasteollisuuden, liikkeelläolon ja vapauden kultakausiin. Sutisen mukaan juuri amerikkalaisten kaipuu fiktiiviseen menneisyyteen selittää Trumpin suosion. ”Amerikkalainen elämä on suurten toiveiden vaihtamista nostalgisiksi muistoiksi”, Sutinen määrittää ja kirjoittaa erinomaiset esseet vierailuistaan Fordin autotehtaalle ja Chicagon teurastamoteollisuuden jäänteille.

Joskus, sopivissa saumakohdissa ”todellisuus” paistaa läpi: Sutinen viehättyy tuttuun tapaansa joutomaista, niistä esiin törröttävistä hylkykohteista ja arkikulttuurin ristiriidoista.

”Jokainen matka, tavallisinkin, on seikkailu, jos se osataan kertoa niin”, Sutinen ajattelee, ja parhaimmillaan hän onkin tarkkaillessaan amerikkalaista arkea ja ympäristöä Greyhoundin kyydissä halki mantereen, kulahtaneissa motelleissa, kaupunkien laitamilla ja siltojen alla kodittomien parissa.

Kirjan nimiessee viittaa Kapitalismin museo -taidenäyttelyyn Oaklandissa. Näyttely kuvitteli kapitalismin menneisyyden ilmiönä ja esitteli lasivitriineissä esimerkiksi ”kapitalismin taikasauvoja” kuten kaukosäätimen, etälamauttimen ja viivakoodiskannerin.

Näyttelyn motto lainasi Frederick Jamesonia osuvasti: ”On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu.”

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut