Asiantuntija: Vaalien suurimpia häviäjiä olivat vasemmisto ja keskusta

"Presidentinvaalit ovat muuttuneet melko puhtaasti henkilövaaleiksi"

Presidentti Sauli Niinistön suosion takia kaikki muut ehdokkaat kärsivät kollektiivisen tappion, sanoo erikoistutkija Jenni Karimäki Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksesta.

Vaalien suurin häviäjä oli hänen mukaansa kuitenkin vasemmisto, sillä SDP:n ehdokkaan Tuula Haataisen ja vasemmistoliiton ehdokkaan Merja Kyllösen yhteenlaskettu kannatus jäi alemmaksi kuin SDP:n Paavo Lipposen kannatus vuoden 2012 presidentinvaaleissa.

Tuolloin Lipposen kannatus tulkittiin demareille rökäletappioksi. Lipponen sai 6,7 prosenttia äänistä, nyt Kyllösen ja Haataisen äänisaalis oli yhtensä 6,3 prosenttia.

Myös keskustan Matti Vanhanen kuuluu vaalien suurimpiin häviäjiin. Vanhanen kävi pitkän kampanjan, ja hän on profiloitunut ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijana.

Keskustan varsinaisen ehdokkaan kannatus jäi silti alemmaksi kuin viime metreillä kisaan tulleen valitsijayhdistyksen Paavo Väyrysen.

"Puoluekannatus oli vaikea kääntää ehdokkaan kannatukseksi"

Vaalitulos osoittaa sen, että presidentinvaalit ovat muuttuneet melko puhtaasti henkilövaaleiksi – sekä Niinistö että Väyrynen osallistuivat vaaleihin valitsijayhdistyksen ehdokkaina. 

– Puolueiden asema ja puolueiden peruskannatus eivät näyttele enää kovin suurta roolia. Persoonalla ja henkilöllä on nykyään presidentinvaaleissa suurempi merkitys kuin puolueyhteydellä, Karimäki sanoo.

– Puoluekannatus tuntui olevan näissä vaaleissa vaikea kääntää ehdokkaan kannatukseksi.

Karimäen mukaan vihreät ja perussuomalaiset olivat ainoita puolueita, jotka onnistuivat vähän paremmin muuntamaan puolueen kannatuksen myös ehdokkaan kannatukseksi.

Hänen mukaansa presidentinvaaleista ei voi kuitenkaan vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä puolueiden merkityksestä esimerkiksi ensi vuoden eduskuntavaaleissa.

– Presidentinvaalit ovat kuitenkin niin yksilöön ja persoonaan sidottu. Kyllä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa vaalikamppailua käydään puoluepoliittisin perusteluin. Silloin tietysti myös ehdokkaita valitaan laajemmasta politiikan kentästä ja vaalituloksella on enemmän merkitystä sisäpolitiikkaan.

Politiikan henkilöityminen on ollut jo pidempään trendi, ja myös eduskunta- ja kuntavaaleissa puolueen puheenjohtajan pärjäämisellä on ollut merkitystä puolueen kokonaistuloksen kannalta.

"Jatkuvuus puhuttelee äänestäjiä"

Niinistön suosiota selittää erityisesti se, että aikakausi tuntuu niin sisäpoliittisesti kuin ulkopoliittisestikin turbulentilta.

– Tällaisessa ilmapiirissä jatkuvuus puhuttelee varmasti äänestäjiä. Ei koeta, että venettä olisi tarvetta lähteä keinuttamaan ja hakemaan uusia tuulia. Kansa on ilmeisesti tyytyväinen siihen linjaan, mitä Niinistö on noudattanut, Karimäki sanoo.

Hän uskoo, että vahva kannatus helpottaa Niinistön toimintaa Suomen rajojen ulkopuolella.

– Hän voi ikään kuin puhua kansan suulla, vaikka häntä ei yksimielisesti valittukaan. Se helpottaa varmasti esiintymistä ulkomailla. Varmasti ulkomailla ollaan myös kiinnostuneita siitä, miten näin suosituksi poliitikoksi noustaan.

Karimäki sanoo, että on mielenkiintoista seurata, nähdäänkö seuraavissa vaaleissa valitsijayhdistysten ehdokkaita.

– Uskoisin, että trendi tällaisesta henkilöön keskittyvästä, vähemmän puoluetunnuksia korostavasta tavasta käydä presidentinvaaleja ehkä säilyy myös kuuden vuoden päästä.

"Niinistö on pragmaattinen ja harkitseva"

Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä arvioi, että Niinistön saama mandaatti on poikkeuksellinen.

– Meillä ei ole aiemmin ollut tällaista toisen kauden presidenttiä, joka lähtee näin vahvalla mandaatilla hallitsemaan.

Jokisipilä arvioi, että Niinistön suuri kansansuosio perustuu onnistumiseen ulkopolitiikassa.

– Hän on ilmiselvästi onnistunut johtamaan ulkopolitiikkaa tällaisena epävarmana ja yllättävänä aikana sellaisella tavalla, että ihmiset näkevät siinä jatkuvuutta, pysyvyyttä ja ennakoitavuutta.

Hän luonnehtii Niinistöä myös pragmaattiseksi ja harkitsevaiseksi.

– Näillä ominaisuuksillaan hän sijoittuu ihan hyvin siihen toisen maailmansodan jälkeiseen suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkään linjaan, jossa on lähdetty siitä, että pienen maan täytyy olla ulkosuhteissaan realistinen ja koettaa hoitaa omaa politiikkaansa niin, että pysytään ennen kaikkea kaikkien suurvaltaristiriitojen ulkopuolella.

"Äänestäjien liikkuvuus on lisääntynyt"

Akatemiatutkija Hanna Wassin mukaan presidenttiehdokkaiden kannatuslukemista ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä puolueuskollisuuden murtumisesta tai vasemmiston syvästä ahdingosta. Henkilökeskeisyyttä korostava presidentinvaali on ihan eri peli kuin muut vaalit.

Hänen mukaansa on kuitenkin selvää, että äänestäjien liikkuvuus on lisääntynyt eikä esimerkiksi nähdä enää esteenä sitä, että vasemmistolainen äänestää porvarillista presidenttiä. Wass kuitenkin pitää liioitteluna ajattelua, että tällainen "tilapäinen syrjähyppy" lopullisesti kuoppaisi ihmisten ryhmittymisen puolueiden taakse muissa vaaleissa.

– Puolueiden ote presidentinvaaleista on varmasti herpaantunut, ja se voi vahvistua jatkossakin.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut