Pakina: Tulossa mustavalkeat pressanvaalit

"En ihmettelisi yhtään, jos huomenna presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle valittaisiin Jin Baobao ja Hua Bao."

Tuula Puranen

Tuula Puranen

Suomen on vallannut pandahysteria. En ihmettelisi yhtään, jos huomenna presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle valittaisiin Jin Baobao ja Hua Bao.

Pandojen elämästä lukiessa tulee suorastaan kateelliseksi. Elämän pääsisältö on syöminen, ne mussuttavat bambua 14 tuntia vuorokaudessa. Lisäksi tulee joka päivä kakkua.

Pandojen toivotaan tietenkin suoltavan joskus pentuja kuin karvaköyttä, mutta vasta kun ne ovat aikuisia. Mitään vaatimuksia niille ei aseteta, kunhan pysyvät hengissä.

Pandojen hyysääminen saa oman kissanhoidon näyttämään sittenkin normaalilta toiminnalta. Vaikka katti on talon yksinvaltias, ei sitä sentään tuotu saattueessa Saarijärveltä maalaistalosta aikoinaan. Ei ollut ministereitä eikä juhlapuheita, toimittajiakin oli paikalla vain yksi.

Kisun ruokanirsoilu on melkoista, mutta ei yllä pandan tasolle, joka ei kelpuuta bambuksi esimerkiksi kotimaista pajua.

Meillä kissa nauttii aamiaisen jälkeen mieluiten viipaleen leppäsavustettua palvikinkkua, mutta kalkkunakin menettelee. Kissanruuaksi kelpaa teollinen tuotos, mutta sen täytyy olla kastikkeessa. Hyytelöt sun muut geelit jäävät kuivettumaan lautaselle.

Pandoilla on talossaan metritolkulla hienoa ja kallista älyviherseinää. Meidän kissalla on istuma-alustana olohuoneen pöydällä älylaite, tablettitietokone, mutta halvin mahdollinen Lenovo.

Pitäisi ottaa käyttöohje esille ja tutkia, voiko vehkeen pestä koneessa tahranpoisto-ohjelmalla.

Iloinen joukkohysteria on positiivinen ilmiö. Liian harvoin meillä mistään innostutaan, ihmisen pitää olla ”laitojensa myöten”.

Itse olen hurahtanut tänä talvena jääkiekkoon, suosikkeina geopoliittisesti Jyp ja sydänperusteisesti Tampereen Ilves. Viime lauantaina piti jo mennä paikan päälle Tampesteriin kannustamaan tupsukorvat voittoon.

Hieman ennen Tamperetta tien varressa pohiseva jätteenpolttolaitos sai manaamaan, kun roskapussi unohtui matkasta. Sen olisi voinut tuoda samalla ja säästää jätefirman kuljetusvaivaa. Meidänkin kuivajäte on tuotu Pirkanmaalle poltettavaksi jo pari vuotta.

Toisaalta menomatka olisi ollut ilmainen, jos olisi itse sujahtanut roskapussiin ja kömpinyt esille juuri ennen uunia.

Oli mukavaa pukea kannattajahuivi ylle ja solahtaa fanikulttuuriin. Yhteenkuuluvuuden tunne oli suurimmillaan, kun lähes viisituhatta ystävää hoilasi täyttä kurkkua maalilaulua. Harmi, kun hupaisa tuomarilaulu Tuomaril’ on tulosveto, shalalalalaa jäi kuulematta.

Rouvashenkilökin voi purkaa aggressioitaan jääkiekkomatsissa kenenkään huomaamatta. Kun kaksisataa Porin Ässien kannattajaa mylvi omilleen Punamusta, Punamusta, karjuin takaisin Munamusta, Munamusta! Onneksi kukaan ei kuullut moista älynväläystä.

Ennen peliä Hakametsän hallissa on tapana nauttia kanansiipiateria. Niihin kuuluva kastike on tulista ja jo pienikin määrä turrutti huulia seuraavana aamuna.

Tuntui samalta kuin nuorena, kun oli suudellut koko edellisillan ja yön.

Vanhempana ruoka korvaa romantiikan. Ehkä näin on pandoillakin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut