Kolumni: Nuttura kireällä junanvaunussa

Toimittajalla paloi pinna ekstra-luokassa puhelimeen pölöttäneeseen liikemieheen.

Junalla matkustaminen kysyy joskus pitkää pinnaa. Timo Mustalampi

Riikka Mahlamäki-Kaistinen

Noin X vuotta sitten istuin kaverieni kanssa junassa. Takana oli raskas ja ehkä vähän kosteakin viikonloppu. Edessä paluumatka opiskelukaupunkiin.

Ennen vanhaan junan istuimet olivat sohvamaisen pehmeitä ja juuri sellaisella etäisyydellä toisistaan, että vastakkaisissa paikoissa sai ujutettua jalat toisen syliin. Joku keksi lukea ääneen mukana olevaa novellikokoelmaa.

Tunnelma oli raukean sadunomainen. Ensimmäisen novellin jälkeen ääneen tuli toinen lukija ja sitten kolmas.

Ennen kuin krapulainen satutuokiomme pääsi loppuunsa käytävän toisella puolella käytävää paloi pinna.

Koska olimme lukeneet ääneen jo reippaasti toista tuntia, oli ”voisitteko olla lukematta ääneen, kun tässä on vähän vaikea keskittyä” sanojen takaa aistittavissa reippaasti hampaiden kiristelyä ja palavaa pinnaa & pärettä.

Hiljenimme. Pyörittelimme silmiämme toisillemme merkiksi siitä, että nyt on naapurissa nuttura kireällä ja ihan tyhmä meininki.

Sata vuotta myöhemmin istuin junassa läppärin kanssa. Olin ottanut ekstra-luokan juuri siksi, että oli pakko kirjoittaa rästissä olevia juttuja. Ekstrassa on yleensä työmatkalaisia ja ylimääräiset pulinat torpataan napakasti, jos sellaisia sattuu kuulumaan.

Nyt oli lauantai ja käytävän puolella istuivat äiti ja kuusivuotias tytär. Mietin pitkään, voinko olla se sydämetön nainen, joka kehottaa äitiä lopettamaan sadun ääneen lukemisen. Karhuherra Paddingtonin seikkailu oli toki kiinnostava, mutta se vei ajatukseni aktiivisesti pois työstä.

Pysyin vaiti. Lisäksi ymmärsin, että jos nyt katkaisen tuon rauhallisen satutuokion joudun ehkä takaisin tilanteeseen, jossa samainen esikoululainen toistaa loputtomasti ja jo vähän itkunsekaisestikin kolmea sanaa. Satu on kuitenkin kiinnostavampaa kuunneltavaa kuin ”minä haluan koiranpennun” -mantra.

Seuraavana maanantaina kärsivällisyyteni ei ollut yhtä joustava. Kun liikemies kertoi kolmannessa perättäisessä ja hyvin äänekkäässä puhelussa kavereilleen uroteoistaan, minä nostin pyllyni penkistä. Kirosanojen saattelemana passitin pukumiehen extra-vaunussa olevaan puhekoppiin. Vierustoveri sanoi kiitos. Minä kiristin nutturaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut