Kirja-arvio: Sateenkaarenpää katoaa maisemaan

Kolmen naisen tarina kiertyy miehen kuolemaan Sanna Karlströmin runollisessa romaanissa.

Helena Miettinen

Sanna Karlström

Multaa sataa, Margareta

Otava 2017. 157 s.

Runokirjoistaan palkitun Sanna Karlströmin (s. 1975) lyyrinen omaäänisyys on niin vahvaa, että hänen ensimmäistä romaaniaan Multaa sataa, Margareta on luonnehdittava runokieliseksi proosaksi. Sen monitulkintaisuus kumpuaa sekä selkeydessä että vaikeatajuisuudessa erityislaatuisesta kielestä.

Kertomus tapahtuu kolmen naisen talossa. Eloisa on Margaretan tytär ja Linnea on Margaretan äiti. Tarina kiertyy sisäänpäin ja ulospäin keskuspisteestä, jossa on Margaretan miehen Alanin äskettäinen kuolema. Mies kuoli äkillisesti onnettomuudessa, ja kolme naista eri sukupolvista jäi järkytyksen tilaan.

Naiset reagoivat päivästä päivään Alanin, aviopuolison, isän ja vävyn, lopulliseen poissaoloon. Kursiivilla kirjoitettu sisäkertomus etenee läpi kirjan pienissä erissä. Se on se päivä ja tilanne, jossa Alan menee tieten tai tietämättään kohti kuolemaa. Alanin ydintarinassa sateenkaari-symboliikka heijastelee miehen viimeisessä päivässä.

Edesmenneen läheisen herättämät ajatukset ja käytännön toimenpiteet on kuvattu tarkasti. Jos ei tietäisi, että Karlströmin runokirjan Saatesanat (2014) aiheena oli runoilijan isän kuolema, lukija arvailisi romaanin äärellä, onko kirjailijalla oma kokemus asiasta. Teoksessa on kosketuspintaa saman kokeneille lukijoille.

Romaani on kuitenkin ensisijaisesti fiktio, jossa näytetään ja tutkitaan ihmismielen kummallisuutta. Alanin kuolema vauhdittaa tarinan naisten yksinäisiä ja keskinäisiä draamoja.

Linnea ei saanut elämää rakastamansa miehen kanssa, kun sulhanen kuoli. Linnea katkeroittaa itseään muistelemalla menetystä, mutta Eloisan hän näkee ja ottaa syliin isoäidin kultana.

Margareta ei päästä lähelleen tytärtään. Välissä on kuolemansuru Alanista, alkoholi, uusi miestuttavuus ja haluttomuus tai kyvyttömyys kohdata lasta, joka muistuttaa isäänsä ja siten tuo ja ei tuo Alania takaisin.

Talon lähellä on lampi, jonka luo Eloisalla ei ole lupa mennä yksin. Äiti-tytär–jännitettä ilmentää Eloisan jatkuva salaseikkailu lammella. Siellä hän tutustuu jännään Leo-poikaan. Onko Leo fiktion sisällä totta vai tarua, jää lukijan ratkaistavaksi.

Margareta puolestaan tekee perinpohjaista tuttavuutta Erikiin, joka tulee taloon selvittämään Alanin jäämistöä. Romaanin monitulkintaisuutta ovat kieleen upotetut viestit siitä, mitä Leo ja Erik merkitsevät. Käsitykseni mukaan Margareta flirttailee Erikin seurassa Kuoleman kanssa, käy kauppaa elämästään, elämänhalustaan.

Kun Erik hivelee Margaretaa, nainen ”tuntee ruumiinsa kylmenevän Erikin kosketuksen alla”. Kun Margareta kerää Erikin vaatteita naulakosta, ”henkarit kolisevat kuin luut toisiaan vasten”.

Leo edustaa elämäniloa ja jatkuvuutta Eloisalle, jonka oma nimikin liputtaa eloisuutta. Kirjan kieli on kaunista ja mystistä. Lyhyehkön romaanin lukeminen toisen ja kolmannen kerran antaa uusia sävyjä tulkintaan.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut