Balettiarvio: Tunteellinen Kamelianainen koskettaa

Kansallisbaletin esitystö värittävät piruetit ja näyttävät hypyt.

Michal Krcmár, Linda Haakana ja Samuli Poutanen tanssivat Kamelianaisen keskeisissä tehtävissä. Mirka Kleemola / Imagenary Oy

Sara Nyberg

Kansallisbaletti

Kamelianainen

Ensi-ilta 25.8. Kansallisbaletissa

Kamelianainen on kolmiodraama, jossa kaksi miestä, rikas ja köyhä, himoitsevat samaa kaunotarta. Nuori Marguerite elää ristipaineessa, jossa valittavana on rakkaus tai raha. Mutkia matkaan tuo köyhän rakkaan isä, joka kieltää poikansa suhteen huonomaineiseen naiseen. Nainen joutuu luopumaan niin rakastetustaan kuin myös elämästään, jonka keuhkotauti vähitellen vie.Tarina pohjautuu Alexandre Dumas nuoremman romaaniin.

Teoksen koreografi, amerikkalainen Val Caniparoli, on kiinnostava tuttavuus, jonka ura koreografina alkoi jo 1980-luvulla. 65-vuotias Caniparoli opiskeli ensin musiikkia ja teatteritiedettä ennen innostumistaan baletista. Kamelianainen valmistui 1994 pianosävellyksistään kuuluisan Chopinin musiikkiin.

Caniparolin luoma tanssi on kevyenoloista balettia, nopeita piruetteja, joiden valmisteluun ei tuhlata aikaa, ja näyttäviä hyppyjä. Miehet nostavat partnereitaan paljon, nostot ovat yllättäviä ja humoristia-kin. Välillä ballerinat konkreettisesti lentävät, kun miehet heittelevät heitä toisilleen. Duetoissa on kohtauksia, joista tulee mieleen pariluistelu, yhtä soljuvaa ja nopeaa tanssi on.

Slaavilainen melankolia uupuu täysin. Traagisiinkaan tunteisiin ei jäädä vellomaan, tunteet näytetään paljaina ja puhtaina. Kiitos kuuluu kaiken keskiössä tanssivalle Kamelianaiselle, Margueritelle, jonka roolissa ensi-illassa nähtiin Linda Haakana.

Koko esitys pyörii Margueriten ja kahden miehen ympärillä, muut mukana olevat ovat juhlaväkeä tai seuralaisia retkellä. Muista nimetyistä roolihahmoista ei oikein saa selvää, kuka kukin on. Tarina etenee kuitenkin taitavasti, rakkauden teema syvenee musiikin ja tanssin yhteisellä tempolla. Alun kepeyteen tulee vähitellen tummia sävyjä. Toisen näytöksen päättää tenori Aki Alamikkotervon kaipauksen laulu, ja tanssijoiden tunteita sanallistaa kolmannessa näytöksessä sopraano Anna-Kristiina Kaappola. Teoksen musiikkikin tuntui syvenevän esityksen edetessä. Pianosolisteina ensi-illassa soittivat Johannes Piirto ja Marko Mustonen.

Ensitanssija Linda Haakanasta on kuoriutunut uskottava näyttelijä tarkan, mutta silti pehmeännäköisen tanssitekniikan lisäksi. Teoksen alussa hän on rakastunut, iloinen juhlija, tosin enemminkin viattoman oloinen kaunotar kuin huonomaineinen seurapiiriheitukka.

Keuhkotauti vie vähitellen Margueriten voimat, ja niin Haakanan yskä kuin itkukin ovat tarttuvia. Mikäli on taipumusta sosiaaliseen yskään, kannattaa katsomoon varata pastilleja helpottamaan oloa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut