Jukka Oksaharjun kolumni: Finnairin palkkiosotku on kuprun huippu

Meteli ja möykkä pitäisi kohdistaa seuraavaksi siihen, miksi monissa yhtiöissä katastrofisuorituksistakin palkitaan avokätisesti, kirjoittaa Jukka Oksaharju.

Suomen valtio omistaa Finnairista enemmistön. Jaana Kautto

Jukka Oksaharju

Yritysjohdon palkitseminen herättää suuria tunteita. Finnairin palkkioasioissa pelisilmä petti kaikilta. Asian tiimoilta varsinkin ministeritason kovistelu julkisuudessa hakee vertaistaan kaukaa. Ehkä Leo Jokelan esittämä Kokki Komisario Palmussa pääsee lähelle. Moni ajattelee nyt lähinnä poliittisella aivopuoliskollaan, eikä tällä ole välttämättä enää mitään yhteistä logiikan kanssa.

Finnairissa johtoportaalle myönnettiin lisäeläke. Yleisesti tämäntyyppinen järjestely on tökerö ahneuden symboli. Osin sillä minimoidaan johtajan verotaakkaa.

Usein lisäeläke rakennetaan siten, että yhtiö maksaa lisäeläkemaksuja vakuutusyhtiön hallinnoimaan vakuutuskuoreen. Vakuutusyhtiö sijoittaa rahat ja maksaa pottia takaisin yhtiölle sovitulla tavalla. Koska johtaja ei ole sopimuksen osapuoli, hän ei maksa veroja välittömästi osana palkkaverotustaan vaan vasta sitten, kun aikanaan saa lisäeläkettä.

Jos vastaava summa maksettaisiin jo tänään johtajan peruspalkan päälle, menisi summasta todennäköisesti paljon enemmän veroja. Lopulta mahdollista on sekin, että lisäeläkettä nostettaessa johtajan pään yläpuolella paistaa ”Portugalin aurinko”. Silloin veroprosentiksi voi muodostua hyvinkin vaatimaton lukema.

Näin palkkiokuvio kuvastaa suurin piirtein kaikkea sitä, mikä kvartaalitaloudessa on pielessä. Tapaus Finnair on palkkiosotkuissa vain jäävuoren huippu. Koko rakenne on vinoutunut pahemman kerran.

Nykypäivän ongelmana on palkkioiden sitominen osakekurssin lyhyen aikavälin kehitykseen. Pitkäjänteinen omistaja liittäisi palkitsemisen mieluummin yhtiön arjessa syntyvän taloudellisen lisäarvon ja kestävien uusien työpaikkojen tuottamiseen useiden vuosien tähtäimellä. Näin vältyttäisiin kumartamasta pörssikurssia orjallisesti.

Samalla tarjoutuisi mahdollisuus keskittyä olennaiseen eli asiakkaiden palvelemiseen. Sitä kautta yhtiön voitot syntyvät, jos ne ovat syntyäkseen, olipa osakekurssi mitä tahansa. Pörssikurssi heijastelee tätä arvonluontikykyä asiak­kaalle, mutta vasta pitkällä aikavälillä.

Lisäksi ongelmallista on se, että yhtiöiden kontrolli on siirtymässä kasvollisilta omistajilta välikäsille. Miksi rahastonhoitaja olisi kiinnostunut vuodesta 2020, kun osaketta ei ole tarkoitus omistaa hetkeä kauempaa?

Tällaisessa tilanteessa korostuu pyrkimys maksimoida pörssikurssin kehitystä lyhyellä aikavälillä, jotta osake voidaan pian myydä pois ostohintaa kalliimmalla. Johdon kannustimista loihditaan tietenkin lyhytnäköisesti tavoitteen mukaisia. Ja useimmiten johto kyllä tietää konstit tuloksen ja osakkeen nostattamiseen.

Suomen valtio omistaa Finnairista enemmistön. Valitettavasti valtio-omistajan ääni näyttäisi olevan yhtä kuin kulloinkin vallassa olevan poliitikon ääni. Yhtä valitettavasti poliitikon ajuri ei ole ainoastaan yhtiön etu, vaan oma kannatuskäyrä. Tässä ohjauksessa asiakasnäkökulma on usein puoluetoimiston. Tälläkin kierroksella kateuden kiimaa hehkutettiin vaalikampanjan käyttövoimaksi.

Koska pörssiyhtiössä palkitsemisen maksavat omistajat, eivät veronmaksajat, voi hyville johtajille maksaa kunnon kannustimet.

Meteli ja möykkä pitäisi kohdistaa seuraavaksi siihen, miksi monissa yhtiöissä katastrofisuorituksistakin palkitaan avokätisesti. On alkanut tuntua siltä, että nyt johtajalle maksetaan jo työpaikalle saapumisesta ensimmäiset sadat tuhannet eurot.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut