Raiskauksia ilmoitetaan poliisille aiempaa enemmän

Tapahtuneiden raiskausten määrä ei kuitenkaan välttämättä ole kasvanut.

Ilmoitettujen raiskausten määrä on kasvanut jo pidemmän aikaa. Jussi Helttunen

Olli-Pekka Paajanen, Jecaterina Mantsinen / STT

Viranomaisille ilmoitettiin alkuvuonna yli 22 prosenttia enemmän raiskauksia kuin viime vuonna samaan aikaan, selviää Tilastokeskuksen ennakkotiedoista. Raiskauksia kirjattiin tammi–kesäkuussa yhteensä 623 kappaletta. Luku pitää sisällään epäillyt raiskaukset, törkeät raiskaukset ja näiden yritykset, joita oli viime vuonna 11 prosenttia koko luvusta.

Ilmoitettujen raiskausten määrä on kasvanut jo pidemmän aikaa. Viime vuonna poliisin tietoon tuli liki 1 200 raiskausepäilyä. Määrä on puolitoistakertaistunut kymmenessä vuodessa.

Tilasto ei suoraan kerro tehtyjen raiskausten määrästä vaan siitä, kuinka monta tapausta poliisille ilmoitetaan. Tuomioon vuosina 2011–2015 poliisin tietoon tulleista raiskausepäilyistä johti keskimäärin 21 prosenttia, selviää Helsingin yliopiston Rikollisuustilanne 2016 -tutkimuksesta.

Syytteeseen ja tuomioon johtaneiden raiskausjuttujen määrä on myös kasvanut viime vuosina.

Psykologi Pertti Hakkaraisen työ on tukea seksuaalirikoksen uhreja Seri-tukikeskuksessa. Hänen mukaansa syytteeseen ja tuomioon johtaa niin pieni osa tapauksista siksi, että usein kyse on sana sanaa vastaan -tilanteesta. Hän perustaa tietonsa tutkimuksiin ja poliisin kanssa käymiinsä keskusteluihin.

– Jutut kaatuvat usein näytön puutteeseen. Oikeudessahan painaa myös syyttömyysolettama, Hakkarainen kertoo.

Julkisuus voi vaikuttaa ilmoitusalttiuteen

Tilastokeskuksen yliaktuaari Kimmo Haapakangas sanoo, että yksi syy ilmoitusten määrän lisääntymiseen voi olla se, että seksuaalista väkivaltaa käsitellään julkisuudessa aiempaa enemmän.

– Se ei ehkä kaikkea selitä, mutta kynnys ilmoittaa on varmaan laskenut, Haapakangas kertoo.

Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimuksen mukaan raiskausrikosten määrä onkin haastattelututkimusten perusteella pysynyt vakaana, vaikka niitä ilmoitetaan aiempaa enemmän. Viimeaikaisesta kehityksestä ei ole olemassa tutkimustietoa.

Haastattelututkimuksissakin on omat sudenkuoppansa muun muassa siksi, että uhri haluaa usein salata varsinkin läheisten tekemää väkivaltaa. Tulokset myös vaihtelevat sen mukaan, mitä on kysytty.

– Uhritutkimuksen ja ilmoitettujen tilastoista voi päätellä, että ilmoituskynnys on laskenut. Se on sikäli hyvä asia, että uhrit saavat helpommin apua ja tämä rikollisuus tulee lisääntyvissä määrin yhteiskunnan tietoon.

Pelko ja häpeä estävät ilmoittamisen

Vaikka ilmoituskynnys näyttää laskeneen, seksuaalirikollisuus on edelleen pääasiassa piilorikollisuutta. Vain pieni osa todellisesta määrästä tulee poliisin tietoon.

Hakkaraisen mukaan seksuaalirikoksiin liittyy kulttuurisia tekijöitä, jotka aiheuttavat häpeää. Samalla hävetään sitä, että on jouduttu uhriksi ja pelätään myös sitä, että viranomainen ei ota tosissaan.

– Meille on turvallisempaa ajatella, että me itse ohjaamme sitä mitä meille tapahtuu. Mieli haluaa säilyttää itsemääräämisoikeuden, eikä halua myöntää sitä, että on joutunut sellaisen teon kohteeksi, jolle ei ole mitään voinut, Hakkarainen kertoo.

– Se on myös usein psyykkisesti niin rankka kokemus, että oikeusprosessi voi tuntua ylitsepääsemättömältä ja toissijaiselta.

Oikeusprosessin käynnistäminen voi kuitenkin Hakkaraisen mukaan tukea psyykkistä selviämistä, vaikka se vaikealta tuntuukin.

Uhri ja tekijä tuntevat usein toisensa

– Noin joka kolmas tuomioistuinkäsittelyyn edenneistä raiskaustapauksista on sellainen, että osapuolet olivat puolisoita tai seurustelivat keskenään. Neljäsosassa tapauksista osapuolet olivat tuttavia tai ystäviä.

– Vajaassa viidesosassa tapauksista kyse oli satunnaistuttavista, ja reilussa kuudesosassa osapuolet olivat tuntemattomia toisilleen. Osapuolten suhteesta kertovat luvut ovat vuosilta 2006–2009.

– Valtaosa raiskausrikoksista tapahtuu yksityisissä tiloissa. Vuonna 2016 poliisin tietoon tulleista raiskausrikoksista 65 prosentissa tekopaikkana oli yksityinen asunto ja 18 prosentissa muu yksityinen tila. Loput 17 prosenttia epäillyistä teoista tapahtuivat julkisissa tiloissa.

– Vuonna 2016 poliisin tietoon tulleiden raiskausrikosten epäillyistä 99,2 prosenttia oli miehiä ja vajaa prosentti naisia.

– Uhreista 96 prosenttia oli naisia ja neljä prosenttia miehiä.

– Vuoden 2016 raiskausrikosten epäillyistä yli 20-vuotiaita oli tekijöistä 81 prosenttia ja uhreista 55 prosenttia. Epäillyistä vajaa viidesosa ja uhreista runsas kolmasosa oli 15–20-vuotiaita. Alle 15-vuotiaita epäillyistä oli 1,5 prosenttia ja uhreista 9 prosenttia.

– Poliisin tietoon tulleissa epäillyissä raiskauksissa ulkomaan kansalainen oli epäiltynä 29 prosentissa selvitetyistä rikoksista vuonna 2016

– Vuonna 2016 selvitettyjen rikoksien epäillyistä 42 prosenttia oli alkoholin tai muun päihteen vaikutuksen alaisena. Päihtyneiden tekijöiden osuus on alhaisempi kuin muissa väkivaltarikoksissa. Vuosina 2002–2009 kerätyn tuomioistuinaineiston perusteella uhreista 44 prosenttia oli päihtyneitä

– Raiskauksista epäiltyjen sosioekonominen asema on keskimääräistä väestöä matalampi.

Lähde: Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti: Rikollisuustilanne 2016

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut