Korpilahden teatterin näytelmän mukaan petipuuhat liittyvät kaikkeen elämässä.
Korpilahden teatteri
Voisimmeko harrastaa sexiä?
Esitys 11.6.2017
Voisimmeko harrastaa seksiä? ei ole selkokielinen suorakysymys. Ota tämä lähtökohdaksesi, kun alat katsoa Korpilahden teatterin kesän 2017 ensimmäistä prokkista, kantaesityksenä nähtävää Valentin Krasnogorovin komediaa, jonka on ohjannut Aleksander Anria.
Muutakin yllätystä on luvassa. Kyseessä on absurdi komedia, mikä tarkoittaa näytelmää elämän mielettömyydestä. Tässä tekstissä teema on eksistentiaalinen tyhjyys. Elämällä on selvä tarkoitus, mutta merkitys siitä puuttuu. Ihminen hukkaa silloin itsensä.
Seksi on näytelmän mukaan kaikkeen kuuluva, kaikkea synnyttävä, kaikkien kaipaama ja taitama, kaikkien tyhjentämätön tarve, myös jokaisen pettymyksenä kokema – kuin elämä itse. Ei puhuta kuitenkaan aktista, vaan kohtaamisesta ja kohtaamattomuudesta, ikävästä toisen luo ja tukehtumisesta toisen kylkeen.
Näytelmässä liikutaan ihmisen sisällä, mikä tekee siitä erityisen kiehtovan. Se kaivautuu mielen kätkettyihin sopukoihin, kuopii esille elämämme salatutkin motiivit. Koska kyse on komediasta, leikkuuveitsi ei tee kipeää, haava naurattaa ja sisältä paljastuvan paiseen näkeminen vapauttaa. Nerokas ja älykäs teksti on kesäteatteriharvinaisuus. Absurdi esitystapa on tervetullutta.
Aleksander Anria on ohjannut esityksen hänelle ominaiseen tapaan tyylikkääksi: replikointi on selkeää ja tyypiteltynä viritetty äärimmilleen; Nina Loimusalo loihtii pianosta – ei vain liitännäistä – vain sävyttävää ääntä, jonka rytmiä hyödynnetään oivaltavasti esittämisessä. Musiikki on kuin tuuli, joka virvoittaa yhden tilan ja yhden aiheen paikallaan pysyvät kohtaukset. Hienoa!
Absurdille teatterille on ominaista, että pitkään olet katsojana hämmennyksen vallassa: mitä tämä on, mitä tässä tapahtuu, missä ollaan ja mihin menossa… mutta loppu kirkastaa yleensä kaiken, niin nytkin. Esitys kääntyy katsojaa päin ja puhuu selvää kieltä, pohtimaan pannen.
Voisimmeko harrastaa sexiä? on komedia syvällisille katsojille. Jotka etsivät paljasta pintaa, pontevaa panoa tai kiihdyttäviä väreilyjä, pettyvät. Jotka nauttivat omaleimaisesta, ei niin totutusta ja ymmärrystä kutittelevasta komediasta, tässä sellainen. Eli punastella ei lippujonossa tarvitse kenenkään!
Käsikirjoitus: Valentin Krasnogorov. Suomennos Otto Kanerva, Aleksander Anria. Ohjaus Aleksander Anria. Rooleissa: Juuso Metsälä, Riina Rantalainen, Tea Pajukanta, Lauri Laakso, Eeva-Liisa Saarman. Piano: Nina Loimusalo.