Ooppera-arvio: Shostakovitshin kohuoopperasta nähtiin mainio karnevalistinen ja groteski versio

Svetlana Sozdateleva on oopperan Lady Macbeth. Stefan Bremer

Harri Kuusisaari

Suomen Kansallisooppera

Mtsenskin piirikunnan Lady Macbeth

Ensi-ilta 27. 1. 2017

Dmitri Shostakovitshin oopperaa Mtsenskin piirikunnan Lady Macbeth (1932) ei voi katsoa ilman että on tietoinen teoshistoriasta. Siitä, että diktaattori Josif Stalin haukkui sen Pravdan nimettömässä arvostelussa otsikolla "Sekasotkua musiikin asemasta" ja tuli näin pujottaneeksi löysän hirttosilmukan säveltäjän kaulaan. Shostakovitsh ymmärsi ja muutti tyyliään.

Kovin häijystä yhteiskuntakritiikistä oopperassa ei silti ole kysymys, vaikka esimerkiksi poliisilaitosta siinä laitetaankin aika halvalla. Diktaattoria ärsyttivät suorasukaiset seksikohtaukset ja se, että murhaajanainen näytetään myös empaattisessa valossa.

Tarina kertoo kauppiaan ahdistetusta vaimosta, joka rakastuu uuteen renkiin ja murhaa häntä piinanneen appiukon ja aviomiehen. Huonostihan siinä käy. Naisen turhautuneen seksuaalisuuden ymmärtävä kuvaus patriarkaalisessa yhteisössä oli aikanaan häkellyttävää, mutta ei siitä enää vallankumouksen aineksia saa.

Nykyäänkin radikaaliksi oopperan tekee Shostakovitshin musiikki, joka sätkivässä vimmassaan ja armottomassa parodiassaan sisältää paljon piilomerkityksiä. Musiikki on voimaisimmillaan alkuperäisversiossa, jota säveltäjä myöhemmin siisti.

Kansallisoopperassa alkuversio nähtiin nyt ensimmäistä kertaa, ja siitä muodostui huikea kuuntelukokemus. Kuuluisin kohtaus on yltiörealistisesti sävelletty sukupuoliyhdyntä, mutta se on vain osa partituurin hullunmyllyä, jossa irvokkaat galopit ja muut tanssit vilistävät traagisten kohtausten läpi saattaen koko sosiaalisen järjestelmän kyseenalaiseksi.

Tämän vastakohtana musiikissa soivat päähenkilö Katerinan elämänjano ja ahdistus, pitkin linjoin ja tumman lyyrisesti. Kapellimestari Oleg Caetani vapautti Kansallisoopperan orkesterin villin loistokkaaseen ja muhkeaan soittoon.

Erityisrooli oli vaskiryhmällä, jota ohjaaja Ole Anders Tanberg käytti myös näyttämöllisesti, drag-soittokuntana punaisine univormuineen, joka marssii reippaasti paikalle aina, kun näyttämöllä on seksiä tai joku kuolee. Loistava idea vei esitystä askeleen karnevalismin puolelle – mutta miksi ei, kun musiikki on sitä täynnä.

Tuotanto on lainassa Norjan Kansallisoopperasta ja Berliinin Deutsche Operista. Tähän yhteyteen sopii, että tapahtumat on sijoitettu norjalaisen saaren kalatehtaalle. Muuten pelkistetty lava on täynnä isoja turskia. Kaloja mäiskitään ja niitä käytetään fallossymboleina.

Tanbergin ohjaus on mainio groteskin huumorin ja tragiikan sekoituksessaan. Hän ottaa runsaasta henkilögalleriasta ja kuorosta kaiken karakteristiikan irti.

Solistikunta oli tasokas. Svetlana Sozdatelevan oli oikeanlaista karheaa voimaa, mutta hän ei tehnyt hahmosta hirviötä, vaan aistillisen naisen. Alexy Kosarev oli uljaasti laulava, mutta vähän turhan kiltiksi jäävä hulttiorakastaja. Mika Pohjonen korosti hyvin Zinov-aviomiehen saamattomuutta ja Alexander Teliga isä-Izmailovin sadistisuutta.

Dmitri Shostakovitsh: Mrsenskin piirikunnan Lady Macbeth, ensi-ilta Suomen Kansallisoopperassa 27.1. Ohjaus Ole Anders Tandberg, lavastus Erlend Birkeland, puvut Maria Geber, musiikinjohto Oleg Caetani.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut