Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan historian tuntijat muistavat, että opiskelijat polttivat vanhan autorämän Jyväskylän torilla syksyllä 1968, ja muuan nuori radikaali heitti valkolakkinsa samaan roihuun.
Tuo radikaali oli Mikko Pyhälä.
Porvarilliseen arvomaailmaan kahleitaan katkonut nuorukainen sai mainetta opiskelijajohtajana. Asema Keskisuomalaisen elokuva-arvostelijana ja erityisesti avustajasuhteen päättyminen antoivat nekin Pyhälälle nimeä Jyväskylän opiskelevan nuorison radikaalissa kärkijoukossa.
Pyhälä ymmärsi sen vanhan viisauden, että opiskelijapolitiikkaan ei saa jäädä, vaan on lähdettävä oikeisiin töihin. Monet seikat viittaavat kuitenkin siihen, että Pyhälä on säilyttänyt työnsä ja toimintansa pohjavireenä nuoruutensa ihanteet, sorrettujen puolustamisen ja pyrkimyksen kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa.
Ihanteet ja radikalismi taisivat kylläkin olla kovalla koetuksella jo opiskeluvaiheessa Tsekkoslovakian miehityksen aikaan elokuussa 1968.
Pyhälä on muistellut, että hän meni 1970-luvun alussa töihin ulkoministeriöön ”ikään kuin vahingossa” suunnittelematta uraa ulkoasiainhallinnossa. Diplomaatin urasta tuli joka tapauksessa poikkeuksellisen pitkä ja tapahtumarikas.
Pyhälä on siirtynyt vuonna 2013 eläkkeelle eli päätoimiseksi tietokirjailijaksi ja kolumnistiksi, joten vahingossa alkanut diplomaatin ura kesti yli 40 vuotta.
Muistelmateos Valtaa ja vastavirtaa vie lukijan Vietnamiin, Afganistaniin, Sri Lankaan ja Portugalin entisiin siirtomaihin Afrikkaan. Erkki Tuomiojan mukaan Pyhälän kirjasta oppii, että diplomatia on kaikkea muuta kuin tylsää.
Teoksen esipuheen on kirjoittanut paljon maailman tapahtumista suomalaisille kertonut toimittaja Rauli Virtanen. Hiukan epäselväksi jää, miksi Virtasen juttu on tarpeellinen, sillä Pyhälän lähdeviittein varustettu teksti puhuu kyllä puolestaan.
Pyhälä kertoo omakohtaisia kokemuksiaan maailman kriiseistä, joita hän on seurannut hyvin läheltä ja toisinaan keskeltä. Diplomaatin työssä on ollut vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita.
Pyhälä kuljettaa lukijaa Intiassa Idira Gandhin ja Rajiv Gandhin murhien aikoihin ja kuvaa tapaamistaan tiibetiläisen hengellisen johtajan Dalai Laman kanssa ja paljon muuta todella mielenkiintoista.
Lopputulos on kirja, jota lukiessa ei mielellään jätä sivuja väliin.
Ulkoministeriön nuori virkamies Pyhälä oli vuonna 1975 Helsingissä ETYK:n sihteeristössä töissä. Nyt hän kertoo kokemuksistaan Finlandia-talossa pidetyn konferenssin käytännön järjestelyistä – kommelluksistakin.
Kuka on aikaisemmin tiennyt, että riittävän arvokas, hopeinen musteenkuivaaja Etyk-asiakirjan allekirjoitusseremoniaan löytyi lopulta Mikko Pyhälän isältä, Keski-Suomen Selluloosa Oy:n toimitusjohtajalta Olavi Pyhälältä? Sillä kuivattiin puolet Etyk-asiakirjan allekirjoituksista.
Valtaa ja vastarintaa ei ole Mikko Pyhälän ensimmäinen kirja ja toivottavasti ei myöskään viimeinen. Pyhälä on intohimoinen lintubongari, joka on valokuvannut noin 400 lintulajia. Hänellä olisi asiantuntemusta hyvän lintukirjan kirjoittamiseen.
Pyhälä tunnettiin jo opiskeluaikana elokuva-asiantuntijana, joten siltäkin alalta hänellä on varmaankin kirjan ainekset.
Onkohan hänellä vielä tallella Keskisuomalaisen toimituspäällikön kirjallinen erottamisilmoitus elokuva-arvostelijan tehtävästä?!
2
