Arvio: Linjakkaat vonkaleet lammen kosteikossa

UIT:n kesäuutuudessa alapäähuumorista revitään sanastollisesti ilmiömäinen hurvittelu.

Akanketaleiden suunnitelma herättää ujossa renkimiehessä (Jyrki Kemppainen) sankarin. Etulalla Elina Stirkkinen (vas.), Riitta Havukainen ja Sari Havas. Kirsi Todd

Jorma Pollari

Uusi Iloinen Teatteri

Aikamoisia akanketaleita

Kantaesitys Äänekosken Hietamalla 2.7.2016

Uuden Iloisen Teatterin aikuisten komedia ei ole tiukkapipoisia varten; itse asiassa tätä hupailua on katsottava kokonaan ilman pipoa, sillä huumorin nauhaa venytetään niin ronskisti ja reteesti että ujoa melkein hirvittää.

Käsikirjoittaja Sakari Hytöselle on annettava plussat siitä, että mies saa alapäähuumorista revittyä parituntisen, sanastollisesti ilmiömäisen hurvittelun. Jokaikinen suomen sana tuntuu taipuvan hänen kynässään vihjeeksi milloin niihin neitojen kosteisiin lampiin, milloin poikien roiskuviin raketteihin.

Näytelmän ikänaisten rehevöityneet lammet saavat ruoppaavan miehen jämerää rompsautusta kohtalokkain seurauksin. Hyvällä asiallahan naiset ovat – pelastamassa festivaalia – mutta yllätyksiltä ei vältytä: tahmahousumies Kaunon (Heikki Silvennoinen) vellit menevät hommassa täysin sekaisin, kun lammettaret ensikertaa availevat lähteitään.

Eikä tiedä ennen tätä tapausta Kaunon renkipoikakaan (Jyrki Kemppainen), millaisia vakoja sitä aikamies pääsee availemaan ja minne kaikkialle siemeniä levittämään. Vaan kyntösurvin se toimii hänelläkin, vaikka sen syvin olemus vielä hämäräksi jääkin.

Sari Havas, Riitta Havukainen ja Elina Stirkkinen ovat vedossa. Ilmaisutyylit vaihtelevat ja ovat kauttaaltaan tarkkaa, rytmikästä ja vireää työtä. Ammattinäyttelijän taidoilla rakentuu tyhjästäkin vanttera rooli, kullekin hersyvästi omanlaisensa, silti ensemblessä tasavahvasti yhtenäinen.

Jos musiikkinäytelmää odotat, se tarkoittaa tässä levyjen soittamista, ei live-esittämistä. Merikanto ehkä kääntyisi haudassaan, jos kuulisi, millaisissa yhteyksissä hänen laulelmiaan esitetään, mutta kesänhän ne mieleen tuovat, irrallisinakin.

Ensimmäinen puoliaika on jälkimmäistä revittelevämpi. Toisessa näytöksessä on tuntuvia vaikeuksia löytää jo kerran tavoitettu vauhti uudelleen. Myös kohtausten siirtymät ovat yllättävän kömpelöitä, tarpeetonta rahnaamista on liikaa.

Loppukohtaus jälkinäytöksineen onneksi sytyttää vielä kerran. Selviää jopa, että ensimmäinen kuussa kävijä olikin suomalainen – se on jo skuuppi se!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.