Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Pörssioptiot eivät kuulu nykymaailmaan

Jukka Oksaharju

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) nosti yrityselämän vaikuttajien raha-asiat tapetille. Aihe on oikein valittu, mutta konkretian osalta Portugalin verosopimukset ja johtajien korvausten leikkaaminen ovat tuulipukukansan kosiskelua.

Palkkioiden määrän pudottaminen ei ratkaise ongelmia. Ne ratkeavat, kun suuressa kuvassa aletaan palkita oikeista teoista. Ja olennaista on, että valtionyhtiöiden tulisi kilpailla samoilla lähtökohdilla kuin muidenkin.

Nokian perintö vedettiin pöntöstä alas Microsoftin massiivisin yt-uutisin. Ennen matkaviestinten myynti-ilmoitusta Nokian osake ehti laskea Stephen Elopin aikana yli seitsemästä eurosta alle kolmeen euroon. Vuosina 2011–2012 Nokia teki tappiota peräti 3,4 miljardia euroa. Siirtyessään Microsoftille Elop kuittasi reilulta kuulostavat 24 miljoonaa euroa.

Valtionyhtiö Outokumpu teki vuosina 2011–2015 tappiota 1,8 miljardia euroa. Vuosina 2012 ja 2014 yhtiö tarvitsi veronmaksajien lisärahaa yli puoli miljardia euroa.

Lähtiessään yhtiöstä ex-johtaja sai 1,5 miljoonan euron korvauksen. Avokätistä politiikkaa harjoitettiin vaivatta veronmaksajien rahoilla.

Moraali alkaa palautua, kun omistajien varojen hävittämisestä ei makseta enää euroakaan lisäkorvausta. Tosin kiivaimpien erorahan puolustajien mukaan johdolla on heikko irtisanomissuoja.

Mutta ei kai rikkaista tarvitse näin kovasti huolta kantaa? Hyvä veli -verkkoon putoaminen on pehmeä, ja trampoliini pompauttaa eliitin suosikin seuraavaan pestiin.

Eri nimikkeillä olevien korvausten rinnalla optio-ohjelmat ovat nykyään useimmiten kaiken pahan alku ja juuri. Kohtuullisen palkkion tulisi perustua johtajan oman yksikön kehitykseen, ei koko konsernin menestykseen, jota optio-ohjelmat seuraavat.

Yksityiset yhtiöt saavat maksaa johtajilleen niin paljon kuin omistajan ahteri kestää.

Jos homma lähtee keulimaan, voi omistaja muuttaa yhtiön toimintaa tai myydä osakkeet. Valtionyhtiössä heikon suoriutumisen kustantaa veronmaksaja.

Terveessä mallissa ylimmät johtajat omistaisivat johtamansa yhtiön osakkeita omalla rahallaan.

Silloin he saisivat syödä kakkua, jonka ovat itse leiponeet. Optioiden puolustajat kuitenkin väittävät, että nimenomaan vuolaat palkitsemisohjelmat tuovat johtajat ja omistajat samaan veneeseen.

Tämä on kaukana totuudesta. Sikariportaan muotoilemat optio-ohjelmat ovat mallia ”kruunalla voitan, klaavalla häviät”.

Johtajalla ei ole optioissa pääoman menettämisen vaaraa. Niihin ei ole sijoitettu euroakaan. Moni ottaisi vastaan ilmaisen lottolapunkin. Lipukkeen, jossa on mahdollisuus vain tuottoon. Oikea omistaja joutuu pohtimaan nousupotentiaalin ohella myös riskiä.

Palkitsemisessa tulisi ottaa käyttöön malli, jossa koko henkilöstö voisi sijoittaa huokein ehdoin työnantajansa osakkeisiin pitkäjänteisesti. Ilmaiseksi saadut ja hierarkisesti jaetut optiot eivät edistä yhteenkuuluvuutta missään organisaatiossa.

Pienen piirin ahneutta symboloivat optio-ohjelmat johtavat tilanteisiin, joissa johtajat ottavat äkkirikastumisen toivossa sellaisia riskejä, joita he eivät ottaisi omilla rahoillaan.

Ainakaan se ei ole omistajan eikä yhteiskunnan etu.

Kirjoittaja on Nordnetin ­osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Kommentoi

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut