Resilienssistä eli muutos- ja sopeutumiskyvystä on tullut työelämän tärkeimpiä ominaisuuksia.
Psykologian alan tutkimuksessa on viime aikoina puhuttu paljon resilienssistä, joka voidaan kääntää muutos- ja sopeutumiskyvyksi. Resilienttiin henkilöön tai organisaatioon liittyviä ominaisuuksia ovat muun muassa joustavuus, sitkeys, sisu, optimistisuus ja kyky ponnahtaa takaisin vaikeuksista.
Ei siis ihme, että resilienssistä on tullut kuuma käsite myös työ- ja organisaatiopsykologian alalla ja bisnesvalmennuksissa.
– Tämän hetkinen maailma vaatii resilienssiä eli joustavuutta, kykyä muuttua ja ponnahtaa takaisin pinnalle vastoinkäymisistä huolimatta. Enää ei ole olemassa yhtä varmaa uraa, joka kestää eläkeikään saakka, vaan työ vaatii muutoksia ja uudelleen kouluttautumista, sosiaalipsykologi Krisse Lipponen kertoo.
Hyvä puoli resilienssissä on, että vaikka se on osittain sisäsyntyinen ominaisuus, se on myös opittavissa oleva kyky, jota voi kehittää koko elämän ajan.
– Sitä mukaa kuin ihminen uskaltaa ottaa uusia kimurantteja haasteita vastaan ja onnistuu tai epäonnistuu, mutta ei mene siitä rikki, niin koko ajan resilientit ominaisuudet lisääntyvät ja muutoksiin alkaa reagoida eri tavalla kuin aikaisemmin, toimitusjohtaja Olli-Pekka Juoperi konsulttiyhtiö Humapista kannustaa.
Myönteisyys parantaa ongelmanratkaisutaitoja
Resilienssi tai sen puute ilmenee työyhteisöissä esimerkiksi organisaatiomuutoksen yhteydessä. Kun työpaikalla ilmoitetaan irtisanomisista, yksikön siirtämisestä tai tiimien uudelleen organisoinnista, työntekijöiden reaktiot vaihtelevat paljolti sen mukaan, kuinka paljon resilienssiä itseltä löytyy.
– Joiltakin menee kolme sekuntia ja sitten he alkavat miettiä, että mitäs nyt tehdään. Tosilla muutos kestää kolme kuukautta tai kolme vuotta ja he eivät millään pääse tarkoituksenmukaiseen toimintaan, kun kaikki tuntuu niin hirveältä, kuvaa johdon valmentaja ja toimitusjohtaja Tapani Rinne valmennusyhtiö Ambitiosta.
Rinteen mukaan menestyjäorganisaatiot eivät kuitenkaan koostu pelkästään vieteriukoista, jotka pompahtavat takaisin millaisen iskun jälkeen tahansa. Kyse on siitä, että työyhteisössä on hyvä henki ja yhdessä tekemisen meininki ja sopivassa suhteessa sekä resilienttejä että muutosta kaihtavia työntekijöitä.
Mikä ratkaisee organisaatioissa sen, toimitaanko äkillisissä muutostilanteissa resilientisti vai ei?
– Ajattelen, että se johtuu siitä, kuinka jäykkiä tai joustavia ja kuinka myönteisiä tai kielteisiä ihmiset ovat. Myönteisyyden tiedetään lisäävän selkeästi kestämiskykyä, jolloin ymmärretään työkaveria ja ympäristöä paremmin ja pystytään keksimään ratkaisuvaihtoehtoja ongelmiin, Lipponen kertoo.
Suomalaisilla on sopeutumiskykyä
Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä on parhaillaan päättymässä tutkimushanke Organisaation resilienssin tukeminen, jossa on selvitetty sitä, kuinka organisaatiot ja ihmiset pärjäävät muuttuvassa maailmassa ja miten verkostoja käytetään resilienssin tukena. Tutkimuksen perusteella resielienssiä näyttää löytyvän myös suomalaisilta työpaikoilta.
– Meidän hankkeessa mukana olleilla organisaatioilla ja niissä toimivilla ihmisillä on monenlaisia keinoja ja valmiuksia muuttuvassa maailmassa elämiseen, vaikka resilienssin nimellä ei asiasta puhutakaan, teknologiapäällikkö Heli Talja kertoo.
Talja kertoo pienistä rakennusalan yrityksistä, jotka olivat erikoistuneet töihin, joihin monella alan yrityksellä ei ollut osaamista.
– Eräs toimitusjohtaja sanoikin, että enemmän katetta tulisi bulkkia tekemällä, mutta toisaalta niistä töistä on kovempi kilpailu. Nyt töitä sen sijaan on riittämiin.