Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Tiedätkö, miksi Snellmanin päivä on suomalaisuuden päivä?

Tänään liputetaan Snellmania ja suomalaisuutta, koska Snellmanin ajatus suomalaisuudesta otti muodon.

Snellmanin ajatuksen mukaan kansakunta muodostuu yksilöistä ja kansakunta puolestaan sivistää yksilönsä. Kansakunta toteutuisi instituutioissaan, Snellman ajatteli, eikä vain ajatellut, vaan pani myös toimeen, ja toimista syntyi moni niistä asioista, joiden varaan itsenäisyys rakentui. Katja Luoma

Teppo Koskinen

Tänään vietetään Johan Vilhelm Snellmanin (1806–1881) syntymäpäivää ja suomalaisuuden päivää.

Näinä jääkiekkohuuman päivinä on helppoa kysyä, mitä tekemistä Snellmanilla, jota tavataan kutsua kansakunnan isäksi ja kansallisfilosofiksi, loppujen lopuksi ja ihan oikeasti on tekemistä suomalaisuuden kanssa? Epäilyttävän juhlavilta ja hengettömiltä nuo etuliitteet kuulostavat.

Oikea vastaus on, että yliopisto- ja myöhempi valtiomies Snellman onnistui hämmentämään oman aikansa aineksista keitoksen, josta sai syntynsä monella tavalla se suomalaisuus, jota me edelleenkin pidämme suomalaisuutena.

Snellman oli Tukholmassa syntynyt merikapteenin poika, joka päätyi Pohjanmaalla vietetyn lapsuuden jälkeen Turun kautta Helsinkiin ja suomalaisuusajattelijoiden piireihin. Helsingin yliopistossa Snellman tutustui hegeliläiseen filosofiaan, omaksui ajatuksen itseään yksilöiden, kansakuntien ja lopulta koko ihmisyhteisön kautta toteuttavasta maailmanhengestä, ja pani sitten henkeä tarmokkaasti täytäntöön.

Kuulostaa korkealentoiselta. Ajatus on kuitenkin perimmältään yksinkertainen: Snellmanin mielestä suomalaisia yhdisti kansallishenki, joka otti 1800-luvun alkupuolella hahmoa ja joka voisi näkyä perustuslaeissa ja kansakunnan instituutioissa. Kun niitä ei varsinaisesti kovin paljon ollut, niitä piti tehdä. Lopulta niistä – perustuslaeista, rahayksiköstä, hallitsemislaitoksista – muodostuisi valtio, jossa kansakunnan olisi hyvä elää.

Sitä Snellman sitten rakenteli vähä vähältä. Ensin hän puolusti yliopistoa paikkana, jossa opiskelijoiden henki heräisi kansakunnan parhaaksi. Yliopiston johto näki asian toisin, nimittäin niin, että yliopistossa olisi parempi sitoutua tiukkaan opiskelijoiden paimentamiseen kuin varsinaiseen vapaaseen ajatteluun. Yliopistoura tyssäsi. Snellman haki vauhtia Ruotsista ja Saksasta ja palasi Kuopioon lehtimieheksi ja sittemmin Helsinkiin edistämään itsenäisyysaatetta.

Sen enempää Snellmanista ei olisi ehkä niin kuultukaan, ellei Krimistä olisi tullut kansainvälistä kiistakapulaa tuolloinkin, 1850-luvulla. Sodan mainingeissa Snellman pääsi takaisin suosioon ja asemiin, joissa valtion rakentumista saattoi taas edistää: professoriksi, senaatin jäseneksi, valtiopäivien aatelissäädyn jäseneksi.

Syntyi Suomen markka, rautatielaitoksen ensimmäiset osat, syntyi pääomien keräämiseen ja kotimaisten hankkeiden lainoittamiseen sopiva hypoteekkiyhdistys. Ja syntyi keisarillinen säädös, jolla suomen kielestä tuli Suomen virallinen kieli.

Niistä rakentuivat vähitellen kansakunnan kouriintuntuvat palaset, jotka vuorostaan ruokkivat, pitivät hengissä ja vahvistivat ajatusta vapaan valtion ansaitsevasta kansakunnasta. Snellman ei ollut ainoa, joka muotoili Suomelle ajatuksissaan tulevaisuutta, eikä suinkaan omana aikanaankaan varauksetta poliittisessa ajattelussaan hyväksytty, mutta hän oli asemassa, jossa pääsi panemaan toimeksi.

Jos kansallishenki tuntuu vähän liian yläpilvien ajatukselta, niin ainakin Snellmanin henki pääsi toteuttamaan itseään siinä, mistä sittemmin monin osin muodostui Suomi. Siksi Snellmanin päivänä liputetaan suomalaisuutta, joka puolestaan on vähintään Snellmanin hengen toteutumista.

Mutta entä se jääkiekko?

Yliopistomies kun oli, Snellman näki Hegelin hengessä paitsi yksilöt kansakunnan tekijöinä, myös kansakunnan yksilöiden sivistäjänä ja muokkaajana. Kansakunnan ajatuksessa oli järki, joka ohjaisi kansakunnan osasia, sen omien halujensa kanssa tempoilevia yksilöitä, kohti parempaa.

Ehkä tässä mielessä Snellman, kunnon hegeliläisenä, näkisi kiekkojoukkueessa maailmanhengen työstämässä itseään yksilöistä yhteisöksi ja takaisin. Ja varmasti Snellman näkisi, että suomalaisten paikka on ahtaiden rajojen ulkopuolella, ottamassa osaa valtiorajat ylittävään kulttuuriin, mutta suomalaisina.

Kansallisfilosofi-etuliitteeseen tulee näin ajatellen aika paljon eloa.

Kommentoi

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut