Tiedättehän Phil Collinsin soolouran debyyttisinglen In The Air Tonight vuodelta 1981.
Tykönsä ottava, hypnotisoiva, sävelmassa työntyy tasaisesti eteenpäin. Kunnes jossain neljännen minuutin alla. Rummut.
Doo-dom, doo-dom, doo-dom!
Maailman popmusiikin ehkä kuuluisin rumpufilli avaa, selkeäsanaisemmin räjäyttää, salvat ja tajunnan. Hienosta kappaleesta kehkeytyy loistava.
Collinsin piinaavatunnelmaisella teoksella on hyvin vähän tekemistä JYP Naisten, Riikka Välilän ja keskiviikoillan ilonhelmeilyn kanssa. Yritän viskata härnäävän kappaleen menemään, mutta ei se onnistu.
In The Air Tonight kulkee junana päässä.
Aivan kuten hurrikaaniladyt hetki sitten Hippoksen jäällä. Vastustamattomasti, taitavasti, tahtoen.
Sitten ne rummut.
Rumpalina Riikka Välilä, joka on urheilijana häkellyttävä, jonka tarina on upeimpia suomalaisessa jääkiekkoilussa. Mahtavassa joukkueessa jotain vielä enemmän. Urheilun salaisuuksien avaaja.
Doo-dom, doo-dom, doo-dom!
Muistan Riikka Välilän teininä. Silloin hän oli Nieminen.
Uskottavan legendan mukaan joku kaupungin tennisasiantuntija totesi tuolloin, että Riikasta tulisi fantastinen verkkopelin taitaja. Mutta ei. Yksilölaji ei ollut nuoren naisen juttu.
Hän halusi olla läsnä, pelata muiden kanssa. Ihan mitä vain. Kunhan ympärillä oli joukkueellinen kavereita.
Ja neiti Nieminen antoi palaa. 1989 Riikka täytti 16. Tuona vuonna hän voitti aikuisten SM-kultaa jääkiekossa (EVU), kaukalopallossa (JPS), jääpallossa (JPS) ja pesäpallossa (Kiri). Viimeksi mainitussa lajissa hänet valittiin vuoden naispelaajaksi.
Toistan. 16-vuotiaana.
Sen jälkeen mitaleita on tullut lumivyörymäisesti. Olympia-, MM-, EM- ja SM-laattoja. Mihin lienee kokoelmansa mahduttanut?
Mutta ei mitalien määrä, eivätkä mahtitilastot.
Laatat kiiltävät, mutta ovat koskettaessa kylmiä, tilastonumerot eivät edes sitä. Enemmän Välilän tarinassa kiehtovat tekemisen, urheilemisen, suunnaton riemu ja lämpö. Peliäly, pelihalu, pelifiilis, pelin kunnioitus.
Ne tavoittavat niin paljon enemmän kuin menestyksen, kaappaavat kainaloonsa elämän ja tavan elää.
Välilä lopetti uransa 30-vuotiaana. Polvet eivät kestäneet. Kymmenen vuotta tästä hän tuli takaisin, Ruotsiin muuttaneena ja kolmen lapsen äitinä.
Tuli, koska sydän sanoi niin. Palasi lähes yhtä hyvänä, yhä yhtenä maailman parhaista naiskiekkoilijoista.
Painottamalla näin Riikka Välilää, 42, en aliarvioi muita JYP Naisten kultajoukkueen jäseniä. Vahva, sitoutunut ja nyt myös mestarillinen kiekkojoukkue joka palaseltaan.
Mutta vaatimattomassa Välilässä on jotain ainutlaatuista, sellaista jonka tiedän myös kaikkien joukkuetovereiden empimättä alleviivaavan. He puhuvat ”Mummelista”.
Kun saapuu ilta, jolloin Synergia-areenan kattoon hinataan Välilän pelipaita, en halua, että areenan ämyreistä soitetaan Phil Collinsin In The Air Tonight -siivu. Se olisi tilaisuuteen liian tumma ja painostava.
Mutta rumpupatterin jysäyksen jos saisi irrotettua omilleen.
Doo-dom, doo-dom, doo-dom! Ja numero 13 korkeuksiin.
Siitä tulee muuten elämys.