Nämä sopimukset ja lait suojaavat turvapaikanhakijoita

Pakolaiskriisi ei ravistele vain Eurooppaa vaan myös muuta maailmaa. Australiassa osoitetaan mieltä pakolaisten puolesta, koska Australian korkeimman oikeuden mukaan pakolaiset voidaan karkottaa Australian mantereelta Tyynenmeren saarille. DAN PELED / EPA

Sari Vanninen

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö viittasi valtiopäivien avajaisissa keskiviikkona kansainvälisiin sopimuksiin, EU-direktiiveihin ja kansallisiin lakeihin, jotka Niinistön mielestä rajoittavat puuttumista Eurooppaan suuntautuvaan "kansainvaellukseen".

Mitä ovat Suomea sitovat kansainväliset sopimukset, EU-lait ja kotimaiset säädökset, joihin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden suojelu perustuu?

Julistuksen mukaan jokaisella kotimaassaan vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja saada kansainvälistä suojelua toisessa maassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei turvapaikkaa hakevaa ihmistä voida poistaa maasta ennen kuin hänen oikeutensa saada suojelua on tutkittu. Julistus ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sen poliittinen ja moraalinen vaikutusvalta on huomattavan suuri. Suomi sitoutui sopimukseen päästyään YK:n jäseneksi vuonna 1955.

Geneven sopimus on tärkeä pakolaisten oikeusasemaa koskeva sopimus, jota täydennettiin vuonna 1967 lisäpöytäkirjalla. Keskeinen oikeudellinen asiakirja, jossa määritellään, kuka on pakolainen, mitkä ovat pakolaisten oikeudet ja velvollisuudet ja mitkä ovat sopimuksen allekirjoittaneiden maiden velvoitteet. Keskeinen ajatus on, ettei pakolaista saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa vaino rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1968.

Euroopan neuvoston – joka ei ole Euroopan unioniin kuuluva toimielin – sopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien turvaamiseksi on toinen tärkeä pakolaisiakin suojeleva sopimus, johon Euroopan neuvoston jäsenmaat ovat sitoutuneet. Sopimus suojaa ihmisoikeuksia yleisesti. Sopimus on kansainvälisistä sopimuksista tehokkain, koska oikeuksien loukkauksista voi valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Ihmisoikeustuomioistuin on tulkinnut kidutuksen kieltoa koskevan artikla 3:n tarkoittavan myös palautuskieltoa maahan, jossa ihminen voi joutua kidutetuksi. Suomessa sopimus tuli voimaan 1990.

Kiduksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus tuli voimaan vuonna 1987. Turvapaikanhakija voi valittaa YK:n kidutuksen vastaiseen komiteaan, jos jäsenvaltio on palauttamassa häntä alueelle, jossa hän on vaarassa joutua kidutetuksi. Sopimus tuli Suomessa voimaan 1989.

Lapsia koskeva ihmisoikeussopimus, jota sovelletaan alaikäisiin turvapaikanhakijoihin. Lapset ovat oikeutettuja erityiseen suojeluun. Sopimus tuli voimaan Suomessa 1991.

Suomen perustuslain 9.4 §:n mukaan ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Perustuslain perusoikeudet koskevat pääsääntöisesti jokaista laillisesti Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevaa, eivät vain Suomen kansalaisia.

EU:n perussopimuksissa EU tunnustaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuvat perusoikeudet osaksi unionin oikeutta. EU:n perusoikeuskirjassa viitataan Geneven sopimukseen ja määritellään palauttamiskielto maahan, jossa ihmistä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava kohtelu.

Suomen turvapaikkajärjestelmä perustuu EU:n velvoittavaan lainsäädäntöön. Direktiiveissä määritellään oikeus kansainväliseen suojeluun, miten suojelun tarve arvioidaan ja miten turvapaikanhakijaa tulee kohdella menettelyn aikana ja miten palauttaminen voidaan toteuttaa. Keskeinen säädös on Dublin-asetus, joka määrittelee, mikä jäsenvaltio on vastuussa turvapaikkahakemuksen tutkinnasta.

EU:n tavoitteena on yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä, mutta edelleen jäsenvaltioiden lainsäädäntö on kaukana yhtenäisestä järjestelmästä.

EU:n direktiivit on harmonisoitu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Asetukset ovat sellaisenaan voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Muun muassa ulkomaalaislaissa säädetään, miten turvapaikkahakemukset käsitellään ja ketkä ovat oikeutettuja kansainväliseen suojeluun. Viranomaiset tutkivat yksilöllisesti kaikki turvapaikkahakemukset. Kielteisen päätöksen saanut käännytetään maasta, ellei hän lähde vapaaehtoisesti.

Lähteet: Pakolaisneuvonta.fi, Kotouttaminen.fi, finlex.fi, yk.fi, http://www.echr.coe.int/Documents/Convention_FIN.pdf, eur-lex.europa.eu

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut