Kantojen korjaajat eivät enää käy päätehakattujen kuusikoiden kimppuun yhtä reippaasti kuin 10–15 vuotta sitten.
Kantojen korjuun aloittaneen ja sitä kehittäneen metsäyhtiö UPM Metsän operaatioasiantuntija Juha Palokangas sanoo, että hakkuualoille mennään nykyään tarkalla ohjeistuksella, jonka periaatteena on varovaisuus.
Varovaisuus pätee niin korjuukohteiden valintaan kuin niillä toimimiseenkin. Kaikella tähdätään siihen, etteivät vedet pilaantuisi ja metsän maaperä säilyisi tuottavana.
Palokankaan mukaan UPM alkoi tutkia metsäenergian käyttöä voimaloittensa polttoaineena 1990-luvulla vähentääkseen fossiilisten polttoaineiden käyttöä.
UPM:n kiinnostus kohdistui niin korjuutekniikkaan, sen käyttöönottoon kuin toiminnan ympäristövaikutuksiinkin.
Hakkuujätteen, oksien ja latvusten lisäksi metsäenergiaan kuuluivat kannot, koska niiden energiatiheys muihin puupolttoaineisiin verrattuna on suuri.
– Tällä hetkellä UPM:llä on kantojen nostossa pisimmät perinteet. Olemme asiassa edelläkävijä ja tehneet yhteistyötä muun muassa Metlan (Metsäntutkimuslaitos) kanssa, Palokangas kertoo.
Bioenergia-asiantuntija Jukka Pekka Luiro Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta muistaa, kuinka jo öljykriisin aikoihin 1970-luvulla oltiin ryhtymässä kantojen korjuuseen.
– Kun öljyn hinta sitten laski, tarvetta asiaan ei enää ollut, Luiro sanoo.
Energiapuualan asiantuntija Lauri Sikanen uudesta Luonnonvarakeskuksesta Lukesta, entisestä Metlasta, Joensuusta arvioi kantojen korjuun olevan Suomessa supistuvalla kurssilla.
– Kaikki metsäyhtiöt ovat tätä jonkin verran harjoittaneet, koska kantojen ominaisuudet isojen laitosten polttoaineena ovat hyvät. Näkymät ovat nyt jossain määrin pessimistiset polttoaineen puhtausongelman, korjuuseen liittyvän mielikuvaongelman ja hiilivelkakysymyksen takia, hän sanoo.
Sikanen arvelee, että jos jostain bioenergian hankinnassa ensiksi luovutaan, niin ehkä kannoista. Silti puuenergian tukilinjaukset voivat muuttaa tilannetta nopeastikin.
Kantoihin liittyviä kielteisiä seikkoja ovat niiden nostosta mahdollisesti aiheutuvat ravinnetappiot ja ns. hiilivelkakysymys.
– Kantoihin varastoitunut hiili säilyy niissä pitkään, koska kannot hajoavat hitaasti eivätkä päästä nopeasti hiilidioksidia ilmaan. Kantojen jättäminen maahan pitää hiilidioksidin kauemmin sidottuna ja jarruttaa kasvihuoneilmiötä sekä ilmastonmuutosta, maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Sikanen selvittää.
UPM:n Juha Palokangas ei lähde arvioimaan, onko kantojen korjuussa menossa herkän varovainen vaihe. Hän toteaa yhtiönsä korjaavan metsäenergiaa yhtiön omien ja asiakasvoimalaitosten tarpeiden mukaisesti niiden lähialueilta.
Omia voimaloita UPM:llä on muun muassa Jokilaaksossa Jämsässä sekä Tervasaaressa Valkeakoskella; osaomisteisia Lappeenrannassa, Kouvolassa ja Raumalla.
– Keski-Suomi on yksi merkittävä energiapuun hankinta-alueemme, Palokangas muistuttaa.
Yksistään UPM Metsä hankkii energiapuuta noin 1,5 miljoonaa kuutiota vuodessa, mistä kolmannes on kantoja. Energiaa eli lämpöä, sähköä ja höyryä määrällä voidaan tuottaa kolmen terawattitunnin verran. Jos se käytettäisiin kotitalouksien energiana, määrä kattaisi niiden kokonaiskulutuksesta noin viisi prosenttia.
UPM:n lisäksi metsäenergiaa korjaavat Stora Enso ja Metsä. Uudempia toimijoita on Lassila&Tikanoja-konserniin kuuluva Biowatti Oy. Metsäenergian yksi suuri käyttäjä on Fortum, jolle yhtiöt ainesta korjaavat.
– Selluntekoon kantoja ei käytetä lainkaan, ja haasteita liittyy yhä kantojen käyttöön polttoaineenakin, Palokangas myöntää.
– Kantojen laatu syntyy parhaiten niiden nostovaiheessa, kun niitä ravistellaan ja pilkotaan. Mikäli puhdistusta ei tehdä kunnolla, runsas maa-aines ja kivet voivat aiheuttaa ongelmia voimalaitoksella, hän sanoo.
Kantojen noston maaperävaikutuksista on Palokankaan mukaan edelleen melko vähän tietoa. Seurantatutkimusta onkin tehtävä ja korjuuohjeistusta päivitettävä jatkuvasti.
Tapion asiantuntijan Jukka Pekka Luiron mukaan tietoa metsänenergian ja kantojen korjuun pitkäaikaisvaikutuksista on jo tarjolla.
Tapio päivittää parhaillaan laajana yhteistyönä metsä-, energia- ja ympäristötoimijoiden kanssa Hyvän metsänhoidon suosituksiaan energiapuun korjuussa. Ne korvaavat aiemmat suositukset vuodelta 2010.
Ohjeita Tapiossa muun muassa Metlan Bioenerergiaa metsistä -tutkimushankkeen tulosten pohjalta kokoava Luiro sanoo, että ekologiset vaikutukset ovat ehkä pienempiä kuin luultiin.
– Silti esimerkiksi hiilikysymys on yhä kiistanalainen, hän sanoo.
Luiron suuntaisesti kantojen ja muun metsäenergian korjuun vaikutuksia ekosysteemiin luonnehtii Bioenergiaa metsistä -hankkeen vetäjä professori Hannu Ilvesniemi Metlasta.
– Vaikutuksia on, mutta ne vaihtelevat paikasta riippuen, hän sanoo.
Ilvesniemen mukaan esimerkiksi oksat voi hyvin korjata pois päätehakkuukuusikostakin.
– Pitää vain antaa oksien kuivua ja neulasten varista maahan. Silloin ravinnevaikutuksia (puutosta) ei tule. Mäntyharvennuksilla talteen otetaan taas vain runko. Oksat jätetään maahan, hän sanoo.
Päätehakatuilla viljelyaloilla kantojen otto voi Ilvesniemen mukaan joskus parhaimmillaan vastata muokkausta.
– Jos nostosta syntyy veden vaivaamia maita, toimi ei ole hyvä.
Luken Lauri Sikasen mukaan on olemassa selviä riskialueita, joilla maaperän eroosio (kuluminen ja kulkeutuminen) kantojen korjuun jälkeen lisääntyy ja seuraavalle puusukupolvelle voi syntyä selviä kasvutappioita.
Riskialueita ovat kallion päällä moreenimaassa kasvavat mänty- ja kuusimetsät sekä selkeät pintavalunta-alueet tai kaltevat, hiesupohjaiset kuusimetsät.
Sikanen korostaa, että toisin kuin luullaan, kantojen korjuussa ei koskaan kaikkia kantoja nosteta pois. Vain 70 prosenttia kannoista korjataan, kuten hakkuutähteistäkin jätetään maahan aina 30 prosenttia.
Se, että juuri kuusen kantoja korjataan, johtuu siitä, että niitä on helppo nostaa. Kuusen juuret kasvavat maan myötäisesti.
– Männyllä sen sijaan on yksi pystysuora tolppajuuri. Männyn kantojen nostamiseksi on aikojen saatossa kehitelty kaikenlaisia poralaitteita, mutta ne eivät ole oikein toimineet, Sikanen kertoo.
Mutta kannattaako kantohomma, kun irrotukseen tarvitaan järeitä koneita ja polttoainetta?
– No, ponnistus on kova, mutta kannoissa on hyvää tiivistä puuainesta ja energiatase niiden korjuussa on hyvä, Sikanen toteaa.