Plagiointitutkija Erja Moore pitää mahdollisena, että Suomessa työskentelee eri ammateissa tuhansia vilpillisesti tutkintonsa hankkineita ihmisiä. Hän perustaa päätelmänsä Ruotsissa tilastoituihin vilppitapauksiin.
– Ruotsissa vilpilliseen tutkintoon puututaan, Suomessa ei. Luku on kasvussa ainakin ammattikorkeakouluista valmistuneilla, Moore sanoo.
Tutkijan mielestä vilpillisesti suoritettu opinnäytetyö on rinnastettavissa valetutkintoon, jollaisella voi olla vakaviakin seurauksia.
– Kuinka luotettavaa ja turvallista on esimerkiksi fysioterapeutin antama ohjaus tilanteessa, jossa hän ei ole itse lukenut ja harjoitellut asiaa, tutkija kysyy.
– Raha-asiamme ovat tradenomien käsissä ja yhteiskunnan infrastuktuuri insinöörien käsissä, hän lisää.
Kukaan ei tiedä korkeakoulujen plagiointitapausten todellista määrää Suomessa, sillä tapauksia ei tilastoida. Esimerkiksi Ruotsissa kaikki epäillyt vilpit raportoidaan viranomaisille. Vuonna 2013 niitä oli 736. Tapauksista lähes 500 johti opiskelijan erottamiseen koulusta.
Moore uskoo, että Suomessa plagiointitapauksia voi löyhän valvonnan vuoksi olla Ruotsia enemmän. Suomessa plagiointitapaukset käsitellään pääsääntöisesti koulujen sisäisesti, ja useimmiten ne painetaan villaisella. Se tekee Suomesta plagioijan paratiisin.
– Plagioinnin paljastuessa ei käytännössä tapahdu mitään. Jos epäilyä aletaan tutkia, kopiointi laitetaan useimmiten vahingon tai tietämättömyyden piikkiin, Moore sanoo.
Plagioinnin olemassa oloa kiellettään korkeakouluissa jonkin verran, ovat arvioineet myös plagiointia tutkineet Irene Glendinning Coventryn yliopistosta ja Kari Silpiö Haaga-Helia-ammattikorkeakoulusta.
Keskeisenä syynä on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmä, joka ei kannusta kouluja puuttumaan vilppitapauksiin. Rahoitus perustuu pääasiassa suoritettujen tutkintojen varaan.
– Korkeakoulut saavat rahoitusta tuloksesta, opintopisteistä ja valmistuneista. Tehtävän ja oppimisen laadulle ei anneta painoarvoa, Erja Moore sanoo.
Toinen syy plagioinnin jäämiselle pimentoon on niin sanottu ”whistle blower” -ilmiö. Se tarkoittaa, että plagiointiin puuttuviin korkeakoulujen työntekijöihin suhtaudutaan koulujen sisällä kielteisesti. Ongelmaan puuttumisen sijaan plagiointiin puuttujia painostetaan olemaan hiljaa ja hyväksymään puutteellisia töitä.
Korkeakouluopettajilla ei Mooren mukaan myöskään aina ole riittävää pätevyyttä plagioinnin havaitsemisessa.
Moore ei täysin niele yleistä selitystä plagioinnin tahattomuudesta, vaan näkee taustalla opiskelukulttuurin muutoksen.
– Kirjoittaminen kaiken kaikkiaan on muuttunut. Opiskelijat tekevät paljon kirjallisia tehtäviä, ja ilmeisen paljon vain otetaan valmista tekstiä netistä ja muutetaan omaan tarkoitukseen sopivaksi. Opiskelijat kyllä ymmärtävät, mitä plagiointi on, sillä asia käydään läpi jo peruskoulussa.
Suomessa myönnettyä tutkintoa ei voi perua. Vuonna 2013 Itä-Suomen yliopiston opiskelijan maisterin oppiarvo oli evätty jälkikäteen ilmenneen pro gradu -työn plagioinnin vuoksi. Hallinto-oikeus kuitenkin linjasi, että yliopistolaissa ei säädetä oppiarvon peruuttamisesta ja maisteri sai pitää tutkintonsa.
– Kun vilpistä ei Suomessa ole seurannut rangaistuksia, niin opiskelijat ehkä valitsevat helpoimman tien, kun halutaan vain valmistua, Moore sanoo.
Ilmiö vaarantaa Mooren mukaan laadukkaan tutkimuksen ja työn. Hänen mielestään käsitys suomalaisesta laadusta on jo tällä hetkellä vaakalaudalla.
Suomi sijoittui esimerkiksi häntäpäähän vuonna 2013 yhdysvaltalaisen American Society for Qualityn tekemässä tutkimuksessa, jossa mitattiin muun muassa koulutuksen ja työn johtamisen laatua. Tutkimuksessa oli mukana 22 maata ja 2?000 yritystä, joista suomalaisia oli 151.
Mooren mukaan on harmillista, että pimentoon jäävästä plagioinnista ja sen seurauksista vaietaan usein. Ongelmaan tulisi hänen mielestään puuttua perusteellisemmin, mutta sitä ennen tarvitaan yhteistä ymmärrystä siitä, mitä plagiointi on ja paljonko sitä todellisuudessa esiintyy.