Callisto: Secret Youth

Aki Lehti

Callisto

Secret Youth

Svart Records

Arvio: 3/5

Post metal, post rock, proge tai shoegaze. Siinä vain muutama genre joihin Secret Youthin, turkulaisen Calliston neljännen levyn voi tuupata. Bändin edellisestä albumista Providencesta on ehtinyt vierähtää jo kuusi vuotta. Sillä orkesteri muutti suuntaansa, vähentäen örinälaulua ja antaen enemmän tilaa Jani Ala-Hukkalan puhtaille vokaaleille. Sama linja jatkuu Secret Youthilla, levyllä joka ei hyökkää päälle orkesterin kahden ensimmäisen tuotoksen tapaan, mutta on niitä paljon ahdistavampi.

Callisto on tehnyt metallilevyn ilman metallia, uransa suoraviivaisimman teoksen, joka ei kuitenkaan tunnu aukeavan niin millään. Maalaileva tunnelma, dynamiikka, kaunis raskaus, nyanssit ja riffit joihin tarttua ovat kohdillaan. Pitkissä biiseissäkään ei ole mitään vikaa ja bassovoittoinen soundi on mukavan kuiva. 15 kuuntelukerran jälkeen on selvää mitä bändi ajaa takaa, mutta silti levy ei suostu paljastamaan kaikkia salaisuuksiaan.

Jumituksen taika raukeaa melkein joka kerta kun laulaja Ala-Hukkala avaa suunsa. Hänen ulosannissaan ei ole teknisesti mitään vikaa, päinvastoin. Vokaalit vain valitettavasti havahduttavat transsiin vaipumaisillaan olevan kuulijan todellisuuteen. Ehkäpä Secret Youth olisi toiminut paremmin instrumentaalilevynä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.