Kansallisooppera: Kullervo

Samuli Poutanen tanssi Kullervon osan. Sakari Viika

Sara Nyberg

Kansallisooppera

Kullervo

Ensi-ilta Kansallisoopperassa 13.2.

Tunteiden palo kuumentaa suuren näyttämön ja hehkuu katsomoon. Koreografi Tero Saarinen luotaa tarinan ristiriitaisesta Kullervosta voimalla nykypäivään. Teoksella Suomen Kansallisooppera juhlii komeasti Jean Sibeliuksen juhlavuotta.

Tero Saarinen luo tanssivasta Kullervosta vahvasti kokevan hahmon, jota tunteet repivät. Kaiken kansan ja väen keskelläkin yksinäisyys riipaisee. Kullervo kokee olevansa erilainen, eikä sopeudu mihinkään. Vaikka väkeä on konkreettisestikin näyttämöllä valtavasti, mies on yksin.

Kullervon seuraksi epätoivoisen tarinan keskiöön Saarinen on nostanut Kullervon ystävän Kimmon. Kimmo kulkee rinnalla, mutta kokee myös omaa elämäntuskaansa. Kolmantena heidän kanssaan nähdään Kullervon sisar, unenomainen neito, joka saattaisi olla kuvitelmaa.

Ensi-illassa Kullervoa tulkitsi upeasti tunteella tähtitanssija Samuli Poutanen. Solistitanssija Terhi Räsänen loi sisaresta kevyen, heinäpellolla kirmaavan neitokaisen. Ystävänä nähtiin Tero Saarinen Companysta vieraileva David Scarantino Kullervon vahvana ja miehisenä peilinä.

Alun soittimellisten osien jälkeen Sibeliuksen teoksen kolmannessa osassa mukaan tulevat laulajat. Valtava 60-henkinen mieskuoro täyttää näyttämön totaalisesti. Miehistä lähtee ääntä kuin yhteen suuntaan piiskatusta sonnilaumasta. Laulu on sananmukaisesti valtavaa. Heidän rinnallaan Kullervon osaa laulaen tulkitseva baritoni Jaakko Kortekangas saa taistella tilastaan. Kullervon laulavana sisarena sopraano Johanna Rusanen-Kartano säkenöi tulta ja tappuraa kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen ohjauksessa.

Tarina etenee Sibeliuksen sävelrunon mukaan viitteellisesti. Johdannon esittelyn jälkeen piiskattu Kullervo kasvaa mieheksi, sitten rakastuu kadotettuun sisareensa. Pettymyksen ja itseinhon riivaamana mies lähtee sotaan ja lopulta kohtaa omin käsin kuolemansa. Koreografi jatkaa säveltäjän tutkielmaa miehen elämän tunnoista. Ääripäät paukkuvat, kun kuljetaan välillä äärimmäisessä herkkyydessä, välillä jurottavassa jääräpäisyydessä. Naiset ovat unelmaa, kaukaisia haaveita, perhosia, joista ei saa otetta.

Nuorten miesten sotaanlähtö on testosteronilla pakattu vaellus. Orkesteri on hetken hiljaa, ja musiikki tulee miesten marssin rytmistä pyörivällä näyttämöllä. Miehet ovat samaan aikaan rohkeita ja epätoivoisia. Uho, yltiöpäinen usko omiin voimiin sekoittuu sodan pelkoon ja mielen herkkyyteen.

Liikkeellisesti teos on tuttua Saarista, samaan aikaan herkkää ja jykevää. Liike ei koskaan pysähdy, vaan tanssijoiden pulssi on jatkuvaa.

Läpikuultavan lavastuksen ja kirkkaat valopylväät on suunnitellut Mikki Kunttu. Valosäteet näyttävät valkoisilta, ne tuntuvat läpäisevän kaiken. Valot ja läpinäkyvät lavastuselementit luovat Kullervon kohtaaman kovan maailman uskomattomalla tavalla. Kohdallaan ovat myös Erika Turusen suunnittelemat asut, henkäyksen kevyet mekot, kiiltävät puvut, raskaat saapikkaat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.