Fifty Shades of Grey

Dakota Johnson ja Jamie Dornan ovat läheisissä tekemisissä keskenään Fifty Shades of Gray -elokuvassa. Universal Pictures

Hannu Poutiainen

2/5 tähteä

Viime vuoden huonoimpiin elokuviin lukeutuvassa komediassa Sex Tape pariskunta elävöittää väljähtynyttä avioliittoaan tekemällä seksivideon. Arvatenkin he hukkaavat tekeleensä ja joutuvat noloihin tilanteisiin etsiessään sitä.

Nyt video on löydetty ja julkaistu nimellä Fifty Shades of Grey.

Tämä on vain puoliksi vitsi. Omalla avuttomalla tavallaan Sex Tape yritti osallistua laajempaan kulttuurikeskusteluun romanttisen rakkauden väljähtymisestä ja sen sähäköittämisestä seksileikkien keinoin.

Tekijöiden kohtalokas virhe oli siinä, että he edes yrittivät. Siihen Fifty Shades ei ole sortunut, ei kirjasarjana eikä nyt alkavana elokuvasarjana, koska siihen se ei edes kykenisi.

Ankka ei voi tehdä itsestään ornitologista tutkielmaa, aivan kuten Kaunotar ja Hirviö eivät osaisi ajatella olevansa seksuaalisen vaaran viehätystä ja sen kesyttämistä käsittelevä myytti.

Tästähän Fifty Shadesissa on kyse. Ankasta tietysti, kun puhutaan teoksen taiteellisesta tasosta, mutta erityisesti kaunottaresta ja hirviöstä.

Nuori viaton nainen (Dakota Johnsonin esittämä kirjallisuudenopiskelija Anastasia Steele) joutuu vastoin omaa päätöstään salaperäisen linnanherran (Jamie Dornanin esittämä miljardööri Christian Grey) tykö. Petomainen mies hallitsee valtakuntaansa rautaisella otteella, mutta puhdassydämisen naisen vaikutuksesta hänen kova ulkokuorensa murenee.

Kirjan ei tarvitse olla hyvä tullakseen sensaatioksi. Sen täytyy vain osua johonkin kulttuuriseen hermoon ja tökkiä sitä tarpeeksi terävällä tikulla. Ja katso: sadomasoseksiä pursuava harlekiiniromaani näyttää onnistuneen kahdessa taikatempussa.

Poikkeava seksuaalisuus saa oikeutuksensa rakkaustarinasta, jonka tavanomaiselle romanttisuudelle se samalla antaa piristysruiskeen. Kaikki voittavat.

Jos voittavat. Asiat nimittäin ketjuuntuvat ikävästi. Anastasia rakastuu Greyn salaperäisyyteen, joka juontuu hänen erikoisista mieltymyksistään, jotka heijastelevat hänen dominoivaa luonnettaan, joka juontuu hänen sielunsa haavoista, mikä tekee hänestä entistäkin salaperäisemmän. Se on perverssiä, eivät aikuisten intiimit leikit.

Sam Taylor-Johnson on ohjannut elokuvan niin sanotusti hyvällä maulla. Sen valaisevin yksityiskohta on kuitenkin jäänyt valkokankaan ulkopuolelle. Naispääosaa havittelevien piti lukea Ingmar Bergmanin Personasta kohtaus, jossa sairaanhoitaja kertoo puolituntemattomalle naiselle orgiakokemuksestaan. Rooliin valitun piti osata käsitellä materiaalia aikuismaisesti.

Juuri tietystä aikuismaisuudesta on näissä saduissa kyse: rakkauden pyhittävyydestä, kärsivällisestä naisesta, petomiehen kesyttämisestä. Elokuva alkaakin Screamin’ Jay Hawkinsin klassikkokappaleella I Put a Spell on You – Annie Lennoxin tulkitsemana, kaikista urahteluista, ulvonnoista ja mylvähtelyistä puhdistettuna.

Paraskaan ohjaaja ei kykenisi loihtimaan heikosta materiaalista vaikkapa Jean Cocteaun Kaunottaren ja hirviön veroista analyysia vaaran ja vapauden houkuttavuudesta. Kun Hirviö kysyy Kaunottarelta, eikö tämä pelkää, vastaus on häkellyttävän auvoisa: ”Pelkääminen on ihanaa – sinun kanssasi.” Ei siksi, että Kaunotar olisi kesyttänyt Hirviön, vaan siksi, että Hirviö määrää, mitä pelko ja rakkaus hänelle itselleen ovat.

Moni uskoo Anastasian tekevän omat valintansa. Ei siltä näytä. Vain satu, joka tunnistaa itsensä saduksi, voi poiketa satujen säännöistä, eikä tästä ankasta ole ornitologiksi.

Ohjaus: Sam Taylor-Johnson. Rooleissa: Dakota Johnson, Jamie Dornan, Marcia Gay Harden. K16.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.