Kaarle Viikate & Marko Haavisto: Laulu tuohikorteista (Johanna Kustannus)

Heikki Kivelä

Suomi-iskelmään kuuluvat erottamattomana osana myös synkemmät tarinat, vaikka niiden nykyaikaiset taitajat ovatkin harvassa. Tässä kehyksessä ViikatteenKaarlen ja Poutahaukkojen Marko Haaviston yhteinen työnäyte vaikuttaa hyvin tervetulleelta vaihtelulta imeläksi popahtaneelle radioiskelmälle.

Täysin oikeaoppisesti rautalankaräminäänsä sekä itäisiä että läntisiä sointivaikutteita lainaileva albumi käsittelee yleistä elämänmenoa Viikate-levytyksistä tutulla kuvastolla puisine palttoineen ja yhden solmun kravatteineen.

Murjotusta kyllä tasapainottaa hiukan tavanomaisempi kerronta, joka sekään ei kaksikon tapauksessa ole ihan sitä keveintä. Paitsi huvittavan kesähääkuvaelma Kuokkavieras-valssin tapauksessa.

Erottuvimpana ongelmana on epäsuhta kaksikon laulukyvyissä. Haaviston soljuvan luonnollinen lauluääni saa aisaparinsa hönkäilyn kuulostamaan paikoin hieman pölhöltä.

Sävellys- ja sanoituspuuhissaan Viikate ansioituu paremmin, vaikka yksikin selkeästi karaokehitin kriteerit täyttävä ja mutkaton ralli olisi tehnyt kokonaisuudelle eetvarttia.

Tällaisenaan kaksikon tuohet jäävät vähän liian märiksi lämmittääkseen albumin kalsean yöllisiä tunnelmia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.