Kaiken teoria

Eddie Redmayne näyttelee hitaasti rapistuvaa neroa Stephen Hawkingia juuri oikean sävyn löytäen.

Marko Ahonen

Brittidraama Kaiken teoria (The Theory of Everything) on maailman tunnetuimman tiedemiehen, Stephen Hawkingin, elämäkertaelokuva. Tiedämme tarinan ainakin pääpiirteiltään jo etukäteen, joten elokuva voi onnistua vain yhdellä tavalla: olemalla kiinnostava ja laadukas draama.

Sitä Kaiken teoria myös on.

Tarina alkaa vuodesta 1963. Lahjakas mutta laiska Hawking (Eddie Redmayne) opiskelee fysiikkaa Cambridgessa. Hänellä professorinsa (David Thewlis) on huomannut nuoren miehen kyvyt ja kannustaa häntä eteenpäin. Väitöskirjan aihetta ei vain tunnu löytyvän.

Ujo Stephen tapaa opiskelijapippaloissa viehättävän Janen(Felicity Jones). He viihtyvät heti hyvin toistensa seurassa, vaikka ovat luonteiltaan täysin erilaisia ihmisiä. Stephen on järkeen ja tieteeseen luottava ateisti, Jane Jumalaan uskova humanisti.

Seurustelu on vasta päässyt kunnolla alkuun, kun Hawking saa kuulla sairastavansa harvinaista motoneuronisairautta, joka rappeuttaisi raajat, lamauttaisi lihakset ja veisi puhekyvyn. Lääkäri antaa kaksi vuotta elinaikaa. Steven yrittää työntää Janen ulos elämästään, mutta Jane ei tähän suostu. Hän rakastaa Steveniä ja haluaa olla tämän kanssa yhdessä, vaikka sitten lyhyenkin ajan.

Aihe on vaikea, sillä homman voisi mokata monella tavalla. Kaiken teoria voisi olla nyyhkytarina siitä, miten nainen uhraa elämänsä tukeakseen neroa viimeiseen asti. Kaiken teoria voisi jättää tieteen sivuseikaksi, koska Hawkingin tiede on teoreettista pohtimista, jota me tavikset emme ymmärrä. Hawkingin elämäntyön visualisoiminen on lähes mahdotonta, matematiikkaa ja yhtälöitä.

Kaiken teoria voisi ylentää kohdentaa alentamalla hänet säälittäväksi vammaiseksi, joka kerjää sympatiaa ja katsojien kyyneleitä. Kaiken teoria on vähän kaikkea tätä, mutta ei onneksi mitään pelkästään tai liikaa.

Oleellisinta on Stevenin ja Janen suhde, jonka kuvaamisessa ei mennä imelyyksiin. Kyse on aidosta rakkaudesta, mutta suhteessa on ongelmansa. Vaikeavammaisuus tekee arjesta raskasta, vaikka kuinka rakastaisi.

Tiedettä ei ole unohdettu, siihen ei vain koskaan mennä kovin syvälle. Ehkä parasta niin. Tieteellinen työ on yksinkertaistettu Hawkingin etsimään yhteen mystiseen yhtälöön, joka selittäisi koko maailmankaikkeuden. Etsintä jatkuu yhä.

Turhan paljon jäädään jauhamaan Hawkingin suhdetta uskontoon. Tieteen ja uskonnon vastakkainasettelu on väkinäistä ja kumman yleistä. Näillä kahdella asialla, kun ei ole yhtään mitään tekemistä toistensa kanssa.

Kaiken teorialla on viisi Oscar-ehdokkuutta, mukaan lukien paras mies- ja naispäärooli. Eddie Redmayne tekee läpimurtonsa, ja Oscareita jakava Yhdysvaltain Elokuva-akatemia on perinteisesti arvostanut ”vammaisrooleja”. Lainausmerkit siksi, että termi kuulostaa epäkorrektilta ja sarkastiselta, vaikka en sitä tarkoita.

Redmayne näyttelee hitaasti rapistuvaa neroa juuri oikean sävyn löytäen. Liikkumis- ja puhekyvyn menetys riipaisee, mutta roolityössä ei ole mikään laskelmoidun tai teennäisen tuntuista. Katsoja ei myöskään ajattele, että ”siinäpä tyyppi näyttelee hyvin vammaista”. Kaikki tuntuu luontevalta ja uskottavalta, ilman kärsimysten alleviivausta. Eiköhän Redmayne Oscarin roolistaan myös saa.

Ohjaus: James Marsh. Rooleissa: Eddie Redmayne, Felicity Jones, Charlie Cox, Emily Watson, Simon McBurney, David Thewlis. Tyylilaji: draama. K7.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.