Teoriassa kaikki toimii

Tapani Luotola

Brysselistä katsottuna maailma näyttää selkeältä.

Jean-Claude Junckerin johtama Euroopan komissio halusi esittäytyä suomalaistoimittajille, sillä se on istunut pian sata päivää. Komission pirteiden teknokraattien silmissä kaikki on vain tekemistä vaille valmista.

”Ensimmäiset sata päivää” tulee Yhdysvaltain poliittisesta traditiosta ja liittyy presidentti Franklin D. Rooseveltin virkakauden alkuun 1930-luvulla. Sieltä ”kolmen kuukauden sääntö” on levinnyt myös liikkeenjohdolliseen ajatteluun etenkin muutosjohtamisessa.

Junckerin komissio haluaa panostaa priorisointiin ja avoimuuteen. Uusia aloitteita on määrällisesti vähiten vuosiin eivätkä komissaarit voi esitellä aloitteita ominaan vaan komission ehdotuksina. Komission ääntä virallisesti julkisuuteen edustavat puhemiehet ja -naiset eivät enää ole edustamansa aihealueen komissaarien valitsemia ja heillä on lojaliteettivelvoite vain Junckerille.

Teknokraattisessa maailmassa kaikki etenee perinpohjaisten kaavioiden ja huolellisten suunnitelmien mukaan. Suunnittelukoneistojen ulkopuoliset ihmiset haluineen ja toiveineen koetaan lähinnä häiriöiksi. Esimerkiksi EU:n Yhdysvaltain kanssa käymissä vapaakauppa- eli TTIP-neuvotteluissa herännyttä kiinnostusta inevestointisuojaan kuvattiin Brysselissä ”yllättäväksi”. Puhe ”salaisista neuvotteluista” on kerta kaikkiaan virheellistä, mutta silti pitäisi ymmärtää, että luottamuksellisuus edellyttää ”tiettyä ei-julkisuutta”.

Komissiolle oli jo kaksi vuotta sitten selvää, että kuilun partaalla käynyt yhteisvaluutta euro ei kuole, viime vuonna sekin, että EU:n talous alkaa toipua ja tämän vuoden alkaessa talouskasvu näytti periaatteessa olevan mahdollista jo kaikille. Euroopan keskuspankin iso elvytyspaketti sekä euron ja öljyn halpeneminen loivat kerrassaan suotuisan tilanteen.

Mutta valoisiin näkymiin luovat varjonsa kärsimättömät kansalaiset ja lyhytnäköiset tai arvaamattomat poliittiset johtajat. Loputtomaan vyönkiristykseen kyllästyneet kreikkalaiset eivät jaksaneet odottaa taloudessaan jo häämöttänyttä nousua vaan äänestivät maalleen äkkiväärän hallituksen, Italian ja Ranskan jatkuva muutosvastarinta rakenneuudistuksissa voi vetää muitakin talouksia vaikeuksiin ja Venäjän johtajan Vladimir Putinin sotaisa politiikka uhkaa unionin ydinarvoja.

Yhdysvaltoihin Brysselissä viittailtiin muutoinkin kuin sadan päivän tarkastelukulmalla. Monia tuntui puheissa kiehtovan Yhdysvaltain liittovaltiorakenne ja harmittavan se, ettei EU:lla – toisin kuin Yhdysvalloilla – ole liittovaltiota osavaltioiden kriiseiltä suojaavaa ”kovaa kuorta”. Toivottavaksi mielletty kehitys kohti federaatiota edellyttäisi kuitenkin ”aivan uudenlaista yhteisöllistä pohjaa, poliittista unionia”. Eli toisenlaisia eurooppalaisia.

Oman takautumansa Yhdysvaltoihin ja kiusallisen muutoksen komission aikatauluohjelmiin luo ”terrorismin vastainen sota”, poliittisen väkivallan leimahdus Euroopan sydämessä Ranskassa ja Belgiassa. Viesti komissiosta on, että Euroopan arvopohjaa voi uhmata niin terrorilla kuin venäläisillä vastapakotteillakin, sillä perusta – tässä nyt siis tarvitaan meitä taviksiakin – ei järky.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut