Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Pihlajavesi ennen ja nyt

Lasse Kangas

Pihlajavesi oli aikanaan aktiivisesti tulevaisuuttaan rakentava kunta.

Pihlajaveden kuntapoliitikot olivat nopeimpia muun muassa silloin, kun alustavat suunnitelmat Alkio-opiston siirtämisestä Perniöstä keskemmälle maata tulivat julkisuuteen 1960-luvun alussa. Pihlajavesi ilmoitti lahjoittavansa viiden hehtaarin tontin Valkeisen rannalta ja osallistuvansa muutenkin opiston rakentamiseen. Metsien pitäjässä luvattiin järjestää tukkien keräys.

Todisteltiin, että Pihlajavesi oli yksi Suomen keskeisimmistä pitäjistä ja liikenneyhteyksien suhteen maan parhaita paikkakuntia.

Keuruulainen vaikuttaja Viljo Peura esitteli Alkio-opiston johtokunnassa Pihlajaveden erinomaista sopivuutta valtakunnallisen kansankorkeakoulun kotipaikaksi. Keuruu ei kuitenkaan tukenut pienen naapurinsa suurta tavoitetta, vaan sekin kiiruhti tarjoamaan opistolle tonttia.

Tarjouksia alkoi tulla muualtakin Keski-Suomesta. Saarijärvi, Viitasaari, Laukaa, Muurame, Korpilahti ja Jyväskyläkin ilmoittautuivat mukaan kisaan Alkio-opistosta kukin omia ylivoimaisia etujaan todistellen. Pihlajavesi jäi suurempien jalkoihin. Loppusuoralle pääsivät Korpilahti ja Viitasaari.

Korpilahti ”Alkio-opisto Tähtiniemeen” -kansanliikkeen voimalla ja sen tuloksena Jyväskylässä on nyt kaksi kansanopistoa.

”Alkio-opisto Valkeisen rannalle” -hanke jäi historiaan Pihlajaveden viimeisenä suurena yrityksenä paikkakunnan elvyttämiseksi.

Pihlajavedellä oli vielä 1950-luvulla vajaat 2 000 asukasta. Työtä ja toimeentuloa antoivat pellot ja varsinkin metsät. Pienillä tiloilla tultiin toimeen hankkimalla lisäansioita savotoissa.

Tulevaisuuden näköalat kapenivat nopeasti 1960-luvulla. Kuntaliitos Keuruun kanssa nähtiin vuosikymmenen puolivälistä lähtien väistämättömänä. Liitos vuoden 1969 alussa koettiin Keuruun seudulla ja laajemminkin Keski-Suomessa realistisena ratkaisuna eikä se herättänyt juurikaan keskustelua.

Nyt Pihlajaveden Asemanseudulla, Kirkonkylässä, Karhunkylässä ja Sällinkylässä on runsaat 400 asukasta. Yli puolet on eläkeläisiä.

Pihlajaveden historia on ääriesimerkki siitä rakennemuutoksesta, jonka keskeisin taustatekijä on moottorinsahasta alkanut metsätöiden koneellistuminen. Pihlajaveden laajoissa metsissä korjataan puuta koneiden voimalla ja hyvä niin. Elannon hankkiminen pokasahalla ja kirveellä oli ankaran raskasta työtä, jossa tuhannet miehet menettivät terveytensä.

Asutustilojen, tukkikämppien ja suurten savotoiden Pihlajavesi on epäinhimillisen raskaan työn historiaa.

Mutta jotakin Pihlajavedellä on nyt paljon enemmän kuin ennen. Kesämökkejä on suunnilleen yhtä monta kuin vakinaisia asukkaita. Moni on löytänyt ihanteellisen kesänviettopaikan Pihlajaveden reitin rannoilta.

Pihlajaveden metsät ja pellot kasvavat paremmin kuin ennen. Muutosta ja kehitystä todistaa esimerkiksi Minna ja Vesa Oksasen maatila Somppi. Navetassa on 300-päinen lihakarja. Tilalla on peltoa 30 hehtaaria ja noin 90 hehtaarin vuokramaita. Suunnitelmissa on tuotannon laajentaminen.

Kommentoi

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut