Kalervo Tuukkasen (1909– 1979) Karhunpyynti, ”sinfoninen sävelkuvaus mieskuorolle ja orkesterille” voitti sävellyksen hopeaa Lontoon olympialaisissa vuonna 1948. Teos oli sävelletty Aleksis Kiven varsin hurmeiseen Karhunpyynti-runoon.
Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin teorian lehtori, säveltäjä Erkki Raiski tutustui Keskisuomalaisen pyynnöstä teoksen partituuriin.
Mikä oli ensivaikutelma?
– Katsoin alun ja ajattelin, että vedetäänpä kovaa. Käänsin toisen, kolmannen, neljännen sivun – ja aina vain vedetään kovaa. Mieskuoro mukaan lukien tässä mennään pitkään ihan täysillä, välissä on muutamia suvantokohtia, mutta vasta lopussa rauhoitutaan auvoisuuteen, Raiski kuvailee.
Karhunpyynti edustaa hyvin perinteistä 1900-luvun alun romanttista, kansallisromanttistakin tyyliä. Partituurin viimeisen sivun merkinnän mukaan Karhunpyynti valmistui ”Helsingissä v. 1947 joulupäivän iltana klo 23.45”.
– Minulla tulee mieleen, että ehkä tämä on jo syntyessään ollut hieman vanhanaikainen sävellys. Se olisi voinut olla 20–40 vuotta aiemmin tehty. Silloin se olisi iskenyt ehkä vielä enemmän.
Raiskin mukaan Karhunpyynti on ”ehkä hieman yliteatraalinen”. Suomen musiikin historia -teoksessa siteerataan ruotsalaista musiikin historioitsijaa Bo Wallneria: kyseessä on ”aina monotonisuuteen asti vitalistinen, miesyhteiskunnan musiikki”.
Taitavaa työtä teos toki on.
– Tässä on asiantuntijan ote, teos on hienosti orkestroitu. Varmasti niin värikkäästi ja monipuolisesti kuin tämäntyyppisen voi tehdä – että harmi, jos tämä jää kokonaan unholaan. Teos tuo voimallisissa jännitteissään mieleen myös Wagnerin, ja olisi varmasti erittäin vaikuttava hyvin esitettynä, Raiski sanoo.
Karhunpyyntiä ei tekijänoikeuksia valvovan Teoston mukaan ole esitetty julkisesti ainakaan vuoden 1985 jälkeen. Sitä kauemmas ei ulotu Teoston tilastointi.
Teoksesta on vain yksi levytys, Finlandia-orkesterin vuonna 1956 tekemä ja Fennica-sarjassa julkaistu.
Kalervo Tuukkanen oli itse käynnistämässä Fennica-sarjaa toimiessaan Suomen Säveltäjien sihteerinä. Hän oli myös mukana tekemässä aloitetta Suomen Säveltäjät ry:n perustamisesta vuonna 1945.