Runoilija Aale Tynni (1913–1997) ei itse pitänyt Lontoon olympialaisten kultamitalirunoaan – ainakaan haastatteluissa heti voiton ratkettua – ”mitenkään erikoisena”.
Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden professorin Leena Kirstinän mielipide on, että Hellaan laakeri on laadukas lajissaan ja Tynnin tuotannossa.
– Aale Tynni kirjoittaa taidokkaasti riimiä, säkeissä helkähtelee jambi, anabesti ja daktyyli. Hänen ei tarvitse käyttää typistettyjä muotoja mä ja miks, vaan sanat ovat ehyitä, Kirstinä arvioi.
Jambi, anabesti ja daktyyli ovat poljennollisia runojalkoja. Niihin perustuu runomitta, ja runomitta määrää runon rytmin. Antiikin maailma ei ole suomalaisen runon aiheena mitenkään tavaton.
– Antiikin mytologiaan viittaavia runoja kirjoitettiin Suomessa paljonkin ennen kuin 1950-luvun modernismi lakkautti riimit. Antiikin maailma oli läsnä akateemisessa runoudessa Ruotsin vallan aikana, samaten latinan lehtori J.L. Runebergillä ja Aleksis Kivelläkin, sekä esimerkiksi Eino Leinolla, V.A. Koskenniemellä ja P. Mustapäällä, Kirstinä sanoo.
Runon sisältö puolestaan on Kirstinän mukaan paradoksaalinen: Olympian kisat olivat perin miehiset, mutta Hellaan laakereiden taustalla on myyttinen tarina, jonka keskiössä on naisuhri.
Tällainen:
Apollon, Zeuksen ja Leton poika, kehuskelee Erokselle, rakkauden jumalalle, jousiammuntakyvyillään. Eros päättää näyttää, mihin hänen nuolensa pystyvät. Hän ampuu Apollonia kultanuolella sydämeen. Sitten hän ampuu nymfi Dafnea lyijynuolella. Nuolien vaikutukset ovat vastakkaiset: kultanuoli saa Apollonin rakastumaan Dafneen, mutta lyijynuolesta osuman saanut Dafne pakenee hengenhädässä kosijaansa.
Juuri kun Apollon on saavuttamassa Dafnen, tämä anelee isältään joenjumalalta apua. Isä muuttaa tyttärensä laakeripuuksi. Surullinen Apollon tekee laakeripuusta itselleen seppeleen – tätä perua on laakeriseppeleen käyttö voittajien ja sankarien palkintona ja merkkinä sekä muun muassa yliopistollisena symbolina.
– Pinnalta katsoen ja varmaan vähän syvemmältäkin Tynnin runo käsittelee miehistä kamppailua ja ylevöittää sen. Toisaalta Tynni on kirjoittanut runoissaan erilaisia myyttisiä naishahmoja, joiden kohtalot ovat monasti traagisia niin kuin Dafnen.
Hellaan laakeri on julkaistu Tynnin runokokoelmassa Ylitse vuoren lasisen (WSOY 1949).
– Siihen se sopii hyvin, koska koko kokoelman pohjalla on monenlaista kaipuuta, Kirstinä sanoo.
AALE TYNNI: HELLAAN LAAKERI
Oi Hellaan laakeri ylhäinen,
sinä ikävöity puu!
Kädet ylitse vuosituhanten
sinun lehviis kurkottuu.
Miten ylhäällä hohtaen kruunaavat
ne varttasi korkeaa!
Olet ylpeä puu: sinä kumarrat
vain voittajaa.
Oi kauneuttasi, ylhäinen,
oi loistoas ankaraa!
Sinut kasvatti tanner sankarien,
pyhä, puolustettu maa.
Sydän veltto ja tahto miehuuton
sinun kilpaasi karttakoon:
sinun kotisi Termopylai on
ja Maraton.
Oi Hellaan laakeri ylhäinen,
sinä ylistetty puu!
Sinun korkeuttasi katsoen
sydän alati huikaistuu.
Ylös sineen, loistava, nostat pään,
vaan juuresi maassa on,
ja lehvies alla leikitään
kisa uljas, ajaton.