Lapset tietävät, että puihin on mukava kiipeillä. Jossakin vaiheessa ihmisen kiipeilyinto kuitenkin laantuu tai sammuu yleiseen mielipiteeseen: eiväthän aikuiset kiipeile puissa!
Osa siirtyy häveliäästi sisätiloihin kiipeilemään tätä varten erikseen rakennetuille seinille tai ammattimaisen näköisten varusteiden kanssa kallioseinämille, osa lopettaa kokonaan.
Näin ei kuitenkaan ole tehnyt muuramelainen Oili Forsman, 72. Hänelle puihin kiipeäminen on ollut lapsuudesta lähtien rakas harrastus – ja on sitä edelleen.
–Mitä korkeampi puu, sen parempi. Kiipeäminen on samalla pieni kuntotesti, pääseekö ylös asti, Forsman naurahtaa ja esittelee kiipeämisestä lihaksikkaiksi kasvaneita kouriaan.
Yhdeksän lapsen äiti ja 52 lapsenlapsen mummo kiipeilee puissa yhä säännöllisesti. Lapsiaan ja lapsenlapsiaan Forsman ei suinkaan kiellä kiipeämästä, vaan päin vastoin opettaa heillekin jalon taidon saloja.
–Se ei ole yhtään vaarallista, kun pitää huolen, että on aina kummallekin kädelle ja jalalle oma oksa. Silloin ei haittaa, vaikka yksi oksa pettäisikin. Mutta huolimaton ei saa olla, Forsman neuvoo.
Koskaan hänelle ei ole sattunut vaaratilannetta.
Forsman ei ole aiemmin aavistanut, että joku voisi pitää hänen harrastustaan outona. Viimekertainen kiipeilyretki päättyi kuitenkin nolosti, kun paikalle rientäneet naiset hälyttivät poliisin pelastamaan puuhun kiivennyttä mummoa.
Muuramen satamassa kasvaa Forsmanin lempipuu: kuusi, jossa on vankat oksat ja korkeutta parikymmentä metriä.
Puun latvukseen Forsman on jättänyt kiinni paperinenäliinan merkiksi korkeudesta, johon hän ylsi viime kerralla. Vapun aattona, muutama päivä sitten, hän huomasi, että nenäliina oli irronnut. Oli siis aika kavuta laittamaan se takaisin.
Forsman kertoo, että puun latvuksen tavoittaminen on aina elähdyttävä kokemus.
–Siellä korkealla on se vapauden tunne, hän kuvailee.
Vapun aatto oli kaunis, ja Päijänne avautui puun korkeuksista huikaisevan laajana. Niinpä Forsman päätti kajauttaa latvasta Keski-Suomen kotiseutulaulun, niin kuin hän usein tekee. Joskus lauluna voi tosin olla myös Laulu synnyinseudulle.
Forsman hyräilee malliksi laulun alkua kauniilla koulitulla sopraanollaan. Kevätilma kantoi tuolloin laulun viereiselle asuinalueelle saakka.
–Huomasin, että läheisen talon parvekkeella oli ihmisiä, mutta en kiinnittänyt heihin sen enempää huomiota, Forsman kertoo.
Alas kavutessaan Forsman kohtasi puun alle kiirehtineet naiset. Toinen huusi: ”Oletko humalassa?”
–Vastasin, että en minä koskaan ryyppää.
Naiset kertoivat soittaneensa poliisille, koska Forsman lauloi puussa. Hämmästynyt laulaja ei ehtinyt peruuttaa hälytystä, kun poliisi jo kaartoi paikalle pillit ulvoen.
Nolostuneena Forsman pyyteli moneen kertaan anteeksi, että hän tällä tavoin aiheutti turhan hälytyksen, ja poliisi poistui.
Vasta myöhemmin Forsman alkoi närkästyä. Mitä pahaa siinä on, jos joku kiipeilee puissa? Miksi puussa ei saisi laulaa? Onko kuntoilu vanhuksilta kielletty?
Forsmanin mielestä on paljon oudompaa kiipeillä keinotekoisella maksullisella seinällä, kun metsä on pullollaan luonnon muovaamia ilmaisia kiipeilypaikkoja.
–Selvää on, että ensi kerralla kiipeilen jossakin kauempana, hän puhisee.
Puissa kiipeilyn lisäksi Forsman harrastaa voimistelua ja sählyä ja ui aina aamuisin pienen lenkin toistaiseksi vielä hyytävän kylmässä Päijänteessä.
Kotona hän seisoo käsillään ja roikkuu renkaissa – puolisonsa kauhuksi usein pää alaspäin.
Keskisuomalaisen yllyttämänä hän näyttää makuuhuoneen oviaukkoon ripustetuilla renkailla kepeästi linnunpesän, kiepin ja muita erilaisia roikuntoja. Spagaatti jää tällä kertaa kapean hameen takia esittelemättä, mutta sekin kuulemma sujuisi.
Nyt jo eläkkeellä oleva Forsman on koulutukseltaan diakonissa. Työssään vanhusten hoivakodeissa hän on saanut käännellä huonokuntoisia vanhuksia ja ohjata heidän jumppaansa. Onpa hän toiminut vanhainkodin johtajanakin.
Fyysisestä kunnostahuolenpito on Forsmanille itsestäänselvyys.
–Kuka liikkuu vanhusten puolesta, jos eivät he itse? Jos pysähtyy paikalleen makaamaan, niin siihen sitä jää, hän painottaa.