Keijukaisdynamiittia

Teppo Kulmala

Antaa palaa. Patti Smith on tulivuori, Fuji-san, joka on tulivuori josta hän laulaa – iso maailma ihmisestä katsottuna. Ihminen on suuri pieni ihme.

Redondo Beach kutsuu konserttiin. Reggae-tempo väläyttää ilmi runodraaman ja keinuvien rytmien ristilaineet, kuvastollisen ja äänellisen hengityksen. April Fool jatkaa balladina runoilijan vapaudesta. Runo on liike. Pysähtyneet säännöt rikotaan, koska runous on uusi katsanto. Patti laulaa olevansa alistumatta sääntöihin, heittää pipon otsalta ja julistaa raamatullisesti sävytetyn Privilegen (Set Me Free), vangiksi jääneen poptähden huudon – kuin edellisen kappaleen rinnakkaisen vastavoiman.

Wave-albumin avaus, Frederick, häikäisevä rakkauslaulu menetetylle puolisolle Fred Smithille, päätyy syvänteistä kohoavaan kirkkaaseen huokaukseen. ”Maybe we will come back some day now…” Distant Fingersistä avaruuslautasineen laskeudutaan Summertime Bluesia pitkin rockin helteeseen. Nykynaama, tiedustelupaljastaja Edward Snowden saa muutaman pikasäkeen. Se on hyvä silta rauhanohjelmaan, luonnonsuojeluun, puiden, vesien, vuorten, maankamaran ylistämiseen; luonnon jumaluuden osoittamiseen ja intiaanitulille viittaavaan Ghost Danceen.

Smith on aavistus. Hänen – ennen Because The Nightia – lavalla hiuksiinsa kiertämät letit tekevät 66-vuotiaasta naisesta pikkutytön tai maagikon. Yleisö nousee ylös, ja laulaa mukana seuraava klassikkoa, Gloriaa.

Myönteinen energia tarttuu. Runokuvaston juoni muistuttaa enemmän sulkeutuvaa ja avautuvaa maalausta kuin standardia rockin sanoitusta tuoden mieleen Rimbaud´n ja Bob Dylanin, tietenkin.

Smith on taiteen personifioituma. Runo laulaa ja soittaa hänen kauttaan.

Bändi kuljettaa kitaristi Lenny Kayen johdolla rajuja rockeja ja balladisointuja kuin kysymyksessä olisi taidemusiikin laji; tällä kertaa järin isoitta instrumentaalisitta revittelyittä. Rockin primitiivisessä äänilajissa silti mennään, ja laulavalla soinnilla. Akustiikka hyväilee tyylipuhdasta ääntä briljantisti kuin heijastava kristallisali. Kuuluvuus visualisoituu. Laulut ovat tähtiä; kestävät lentonsa ja jäävät liikkuviksi ikikuviksi.

Näinä kollektiivisten ja yksilöllisten ahdistusten päivinä Smithin konsertti rohkaisee uskomaan, mitä hymy, voima, sukellus luovuuden lähteille merkitsee rauhalle. People Have The Power päättää illan. John Lennon elää.

Tämä on Patti Smith, amerikkalainen artisti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.